SanKari kirjoittaa Sekalaista Sakkia – blogissaan (6.11.2014) otsikolla: Miksi nainen ei saa olla nainen? Selvitin pikaisesti kirjoittajalta, että mitä hän mahtaa tekstillään tarkoittaa ja tämäkin teksti siis alunperin on vaste jollekin toiselle blogistille, joka kasvattaa lapsiaan sukupuolineutraalilla tavalla. Oman käsitykseni mukaan vieläpä ilmeisen ehdottomasti…
Monet meistä luokitellaan jotenkin ja mä olen se, jonka kohdalla luokittelut aina menee pieleen. 🙂 Ehkä minnkin odotettiin olevan kaiken teininä koheltamani jälkeen teiniäiti tai sitten rappioalkoholisti.
Kokkikoulusta mun ei koskaan pitänyt valmistua, en olisi välttämättä halunutkaan, mutta valmistuin silti. Luokittelu meni uusiksi ja työllistyttyäni sain työnarkomaanin leiman, mutta enää en ole oikeastaan työnarkomaanikaan. Sitten lähdin opiskelemaan nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi aikuispuolelle ja kovaan ääneen puhuttiin lähipiirissä, ettei mun pää kestä mitään työtä ja olen ikuinen opiskelija. Nyt olen harjoittanut monta vuotta nuorisotyöntekijän ammattia ja kovasti yritän AMK-opintojeni suhteen myös ryhdistäytyä taas.
Musta ei koskaan pitänyt tulla mitään, koska mä olin tyhmä ja pärjäsin peruskoulussa huonosti. Se olettamus osoittautui vääräksi. Musta tuli ehkä enemmän, kuin mitä peruskoulussa ja lähipiirissä odotettiin. Musta olisi tullut hyvä kokki ja loistava ravintola-alan osaaja. Ehkä mä olisin voinut mennä johonkin hienoon ammattikorkeaan ja olla jonkun ravintolan keittiömestari ja tällä hetkellä mä käärisin jonkin verran seteleitä. Mä valitsin kuitenkin sosiaalialan karkkirahoineen kapinana yhteiskuntaa vastaan. 🙂 Mä päätin valjastaa vahvuuteni käyttöön, mä olen humanisti. Hmanisti tykkää humaaneista asioista ja ihmisistä. Mä pidän siitä, että saan omalla toiminnallani pyrkiä vaikuttamaan yhteiskuntaan ja olla osana sitä väistämätöntä muutosta, jota kohti me ollaan menossa väkisin ja monen kohdalla myös väsyttämällä.
Mutta siihen alkuperäiseen ajatukseen. Nainen ei saa olla liian nainen, mutta myös poikatyttöjä katsotaan hyvin kieroon. Teininä mä näytin naiselta, kropasta ei voinut erehtyä, mutta käytös ja asenne mulla oli, kuin katujätkällä. 😀 Sellasia tyttöjä ei opettajat kattelleet hyvällä. Mä olin teknisissä töissä hyvä, mutta arvosana niistä ei ollut kiitettävä, koska olin tyttö. Huonekalujen kasaamisessa ja pakutetriksessä (muuton yhteydessä) mä olen parempi, kuin moni mies. Mä olen hyvä arvioimaan tilaa, mun organisaatiokyky on hyvä ja mä tykkään tehdä käsillä kaikennäköistä, hiominen, maalaaminen ja pikkurempat ei ole mikään ongelma. Isä opetti joskus ilmaamaan patterit. Osaan myös käyttää kirvestä, tehdä nuotion, sahata, naulata ja käyttää jos jonkinnäköisiä koneita ja kikottimia. 😀
Mä olin kokkikoulussa se, joka ei pelännyt liekittää, käsitellä sisäelimiä, kalaa tai lihaa. Monille se alkuun oli haastavaa, mutta mulle se ei ollut mitenkään ällöttävää, sillä jo kotona ja mökillä oltiin tehty kaikennäköisiä puhteita, siitä mä kai olen asioita saanut oppia, kun olen vierestä katsonut ja joutunut itsekin osallistumaan askareisiin.
Ne hommat, jotka maatalossa usein hoiti nainen, niin on nykyään miesten hommia. 😀 Nainen pääsääntöisesti pyöritti talon asiat ja mies kävi tehtaalla töissä. Nämä askareet on meille periytyneet sukupuolineutraaleina juttuina ja mun mielestä jokainen hoitaa asiat kykynsä mukaan. 🙂
Mutta tollaisiin sukupuolineutraaleihin kasvatuksiin mä en erikseen usko. Jos tyttö on tyttömäinen, niin sitä kasvatetaan tukien tyttömäisyyttä ja pokamaista poikaa kasvatetaan tukemalla poikamaisuutta. Ylipäätään lapsia pitäisi kasvattaa siten, että tuetaan niitä vahvoja ja dominoivia piirteitä, silla jokaisen tulee saada olla sellainen kuin on. Ei ihmiseltä saa viedä todellista minäänsä pois. Jos poika haluaa käyttää kynsilakkaa, niin poika saa käyttää kynsilakkaa. Jos tyttö haluaa siilin tukan, niin tyttö saa siilin tukan. Mitä väliä? Ei niistä sen homompia tai heterompia tule. 😀
Ja mitä tulee omaan itseeni, niin edelleen mä olen sanavalmis, tykkään kuunnella suomi rockia, olen hetero, pidän kissoista ja olen kiinnostunut monenlaisista eri asioista. Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, toisenlaisten ihmisten kanssa en tule toimeen. Mä olen tämmöinen, kehityskelpoinen, mutta syntymälahjaksi saatua temperamenttia ei kukaan minussa pysty muuttamaan, se on ohjelmoitu muhun. 😀
Se tyttö, josta ei pitänyt tulla mitään on tänä päivänä kuitenkin nainen, joka on jotain. 🙂
Ja vielä vastaus kysymykseen: – Minkälainen on oikeanlainen? Oikeanlainen on semmoinen, joka uskaltaa olla sellainen, kuin on. Oikeanlaisen määritelmä on yksilöllinen ja yksilöllisyydelle ei voida määritellä selkeitä raameja. Vääränlaisia on ne, jotka ei muiden anna olla sellaisia, kun ne on.
Tyhmä poikatyttö kuittaa! 😀
-M-