Tänään juhlitaan kummityttöni ”Kiukun” 7-vuotissynttäreitä. Kohta lähdetään miehen kanssa hakemaan miehen tytärtä ja siirrymme siitä sitten kohti synttäripaikkaa. Lahjaksi kummitytölle tarttui lilat Caorihousut ja vaaleanpunainen ”mansikkakissa” t-paita H&M:ltä, katsotaan minkälainen reaktio em. lahjoista tulee. 🙂
Myös miehen tyttären reaktiota omasta huonesstaan odotan ja se reaktio tulee tänä iltana. Mua taitaa jännittää enempi, kuin ketään muuta. 😀
Tässä olen nyt pikkuhiljaa tosissaan kilpparitaistoni loppusuoralla ja nyt vasta oikeastaan olen huomannut, että kuinka moni tätä ”Mein Kampf:ia” oikeastaan onkaan seurannut. Osa taustalla ja osa likempänä. Mukaan mahtuu yllättäviä nimiä kaukaa historiasta, joiden kanssa en oikeastaan ole edes jutellut.
Muutamia tekstejä olen kirjoitellut julkisesti Facebookkiin ja niitä tektejä on yllättävän moni lukenut. Kiitos kaikille hengessä mukana olleille ja kiitos kaikille niille, jotka on vaivautuneet olemaan uteliaita asian suhteen. 🙂
Basedowin silmäoireyhtymä niin pahana, kuin se mulla on/oli on aika harvinaista ja keinotkin sitten senmukaiset, mutta onneksi nämä keinot on leviämässä pikkuhiljaa Suomeen ja jossain vaiheessa koko Basedow saadaan hyvissäajoin ruotuun ja ongelmia ei pääse syntymään, ainakaan tämmöistä farssia mikä mulla itselläni on takana.
Kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastaessani totuin hitaaseen ja välinpitämättömään hoitoon. Sairaushan on sikäli tylsä, että sitä vain lääkitään ja annosta nostellaan säännöllisin väliajoin siihen pisteeseen, että henkilön olo on hyvä. Ja koska hormonaalisesta sairaudesta on kysymys, niin elimistön elpyminen sen puolesta tapahtuu hitaasti ja takapakkien kanssa.
Mutta, kun ystäväni Basedow (joka on yleisin kilpirauhasen liikatoiminnan aiheuttaja) astui esiin, niin sitten alkoikin sellainen karnevaali ympärillä, ettei mitään järkeä. Onneksi olin Suomen parhaan endokrinologin potilaana ja sain lähetteen Peijakseen endopolille, jossa aloitettiin välittömästi kortisonihoito ja mut ilmoitettiin leikkausjonoon, Peijaksessa loppui silmien suhteen osaaminen kesken ja sain lähetteen välittömästi Meilahteen ja siitä tää tämän keväinen ralli sitten lähti. 🙂
Nyt ollaan sitten kolmatta viikkoa saikulla ja leikkaukset takana. 🙂
Mutta, sairasteluista huolimatta elämän eläminen on mahdollista, kun vain elämänhalua riittää. Basedowin ollessa aktiivisimmillaan onnistuin luomaan parisuhteen ja se on pysynyt kasassa kaikki hoitojaksot ja leikkaukset. Nyt kun tilanne lähtee stabilisoitumaan, niin katsotaan käykö elämä tylsäksi. 😀
Mutta kuten hoen hokemasta päästyäni, niin pitäkää huolta terveydestänne ja vaalikaa sitä hyvin, sillä se ihan oikeasti on arvokkain lahja, joka teille voidaan tässä elämässä antaa. Tietystikään se vaaliminen ei poista sitä, että jos terveys menee onnettomuudessa tai muussa vastaavassa.
Autoimmuunisairauksiin syynä on usein stressi, joka sen laukaisee ja ehkäpä olen itse omalla toiminnallani sen aiheuttanut. Mä halusin nuorena liikaa. Mulla oli 23-vuotiaana kaksi ammattitutkintoa ja työkokemusta todella paljon. Pahimmillaan olen tehnyt kolmea duunisa päällekäin ja ajanut itseni mitä kummallisimpiin tilanteisiin. 🙂
Mä en kadu, että olen tehnyt kaiken sen, minkä olen tehnyt, mutta elämässä on paljon muitakin asioita, kun työ. 🙂
Nyt mä poistun toteuttamaan niitä muita asioita. 🙂
-M-