Eilen mä olin ahkera (kiitos kortisonin). Vihdoinkin olen saanut kaikki joululahjat hommattua ja paketoitua ja jopa joulukortit kirjoitettua. Ne odottaa vaan lähettäjäänsä enää…
Tänään pitäisi siivota ja pakata Joensuuta varten kamat ja tämä on puoleen vuoteen viimeinen lähijakso Joensuussa. Sen jälkeen opinnot jää katkolle.
Mä haluan kuitenkin hoitaa työni ja kaikkea en voi saada. Ja jospa vaikka puolessa vuodessa nousisin jaloilleni. Kilpirauhasen vajaatoiminta on kuitenkin tuttua huttua. 🙂 Tulisi nyt vain kirurgille se aika, jotta pääsisi rupattelemaan mukavia. 🙂 Tahdon tän tyhmän perhosrauhasen pois. Ja sitten saatte lukea leikkauksesta seuraavat kolme kuukautta, kun valitan perhosrauhattomuuttani. 😀 Ikinä mikään ei kuitenkaan oo tarpeeksi hyvin. 🙂
Huomenna tosiaan viimeistä kertaa lähtö Joensuuhun, enkä ole hommannut tenttikirjoja, enkä lukenut tentteihin, enkä ole tehnyt tehtäviä, enkä mitään. Mut mä meen sinne nyt viimesen kerran iddlaamaan koristeeks ja viemään mun ja systerin kummipojille lahjat. 🙂
Sitten Joensuusta kotiutumisen jälkeen onkin viikko töitä ja sen jälkeen edessä kahden viikon loma, joka on todellakin tervetullut tähän saumaan. 🙂 Saa valvoa myöhään ja nukkua pitkälle aamuun. Voi käydä leffassa vaikka päivänäytöksessä ja olla vaan… Lihomisestakaan ei oo näillänäkymin pelkoa. 😉
Välipäivinä olisi tarkoitus myös päästä isolla porukalla pulkkamäkeen 8 lasta ja 6 aikuista. Mä luulen että perinteen mukaan aikuiset sekoaa lapsia pahemmin. 😉
Mä toivon, että tästä vaan selvitään ja mä pääsen stabiiliin elämään kiinni. Mä kaipaan itekin jo jonkunlaista rauhaa itelleni ja sitä, että tää ”maanis-debressiivinen” kilpirauhanen lakkaa olemasta maanis-debressiivinen. 🙂 Kroppa on kohta paremmassa kunnossa kyllä kun koskaan aiemmin. 🙂 Paino vaan oikeestaan laskee. Lauantai-iltana kävin vaa’alla ja vaaka väitti mun lihoneen kaksi kiloa. Sunnuntaiaamuna multa olikin poistunut kolme kiloa. 😀 Näppärää, syön jäätelöä jatkossakin. 😉
Mutta edelleen jankutan siitä, että tää Basedow on kyllä tähänastisista sairauksista pahin. Mä en oo niin vanha vielä, että olisin flunssia ja lihastulehduksia kummosempia juttuja sairastanu ja on mulla ollu migreeneitä ja muitakin. Mutta sanonpahan vaan, että jos tästä selviän kunnialla, niin seuraava juttu, joka mut pysäyttää on viikatemies. 😀
Kilpirauhasleikkauksesta vielä pohdintaa… Mä en nimittäin pelkää itse leikkausta, vaan sitä 2-3viikon sairauslomaa. Mä tiedän tulevani hulluksi moneen otteeseen sinä aikana. Ja toivon totisesti, että leikkaus osuisi tammikuulle, kun muutenkin on tylsää, on rahaton ja kaikki laihduttaa. 🙂 Töissäkään ei välttämättä vielä oo tammikuussa samanlainen hässäkkä. Eli tammikuu sopisi vallan mainiosti. Vaikka siihen loman perään heti. 😀
Leikkauksen jälkeen on tosiaan tukijoukkoja, jotka tulee auttamaan arkipäivän askareissa mua kotiin. Ja kyllä mä toivon, että porukkaa käy viihdyttämässäkin. Mikään ei oo tuskasempaa, kun maata himassa kykenemättä mihinkään järkevään. 🙁
Hienointa on se, että ympärillä on ystäviä ja ihmisiä kaiken sen draamankaaren jälkeen, mitä tää sairaus/sairaudet on mun eteen heittänyt. Ne ihmiset on nähneet mut tosi heikoilla ja ne on jaksaneet huonot ajat ja nähneet mut huonoimmillani. Mutta ne on myös näheet ne hetket kun mä olen oikeasti jaksanut. 🙂 Ja jopa lisää ihmisiä on tullut ympärille, jopa semmoisia, joista en todellakaan olisi uskonut saavani/edes haluavani saada ystäviä, no näin sitten kävi. Uuden vuoden risteilyllekin lähdetään semmoisen ystäväpariskunnan kanssa, joista en olisi ystäviä uskonut saavani.
Ja tuleva uusi vuosi (johon on enää 20päivää) voisi olla jo täällä. Koska me lähetään sviiteissä ystäväpariskunnan kanssa toivottamaan uusi vuosi tervetulleeksi. Pääsee kerrankin leikkimään porvaria ja ottamaan ihan rennosti 26-30 neliöiseen huoneeseen. 🙂 Skumpat, baarikaappi, leveä sänky, sohvaryhmä ja erikoisaamiainen kuuluu hintaan. Ja mikä parasta. Omalla parvekkeella meren yllä voi skumppien kanssa toivottaa tervetulleeksi ystävien seurassa, katsellessa Tallinnasta ammuttavia ilotulituksia. 🙂
Näihin kuviin, tunnelmiin ja odotuksiin. 🙂
-M-