Uutta motivaatiota taas opintoihin. Tosin, mun suunnitelmat muuttuu olosuhteiden mukaan pari kertaa kuussa. Muuttujia on aina, mutta ensi kuussa on englannin suorittaminen edessä. Suomeksi itseni ilmaiseminen niin suullisesti, kuin kirjallisesti on helppoa, mutta vieraalla kielellä se on suuri haaste. En sano, että se on mahdotonta, mutta vaikeaa se tulee olemaan. Mutta tavotteet ei ole sen ihmeemmät, kun vain ja ainoastaan kurssin läpäiseminen. Toisaalta, oppimaanhan mä menen.
Mä olen aiemmin tässä blogissa sanonut, ettei opinnot anna mulle mitään uutta ja ihmeellistä. Ehkä ei, mutta mä olen oppinut itsestäni paljon ja varmaan tulen oppimaan lisää. Esimerkiksi sen, että mä vaadin itseltäni todella paljon. Melkoisen kohtuuttomiakin asioita toisinaan. Mä hämmästyn joka kerta, kun saan kiitettävän arvosanan ja kehut palauttamistani tehtävistä. Koska ne kaikki ajatukset, joita päässä pyörii tehtäviä tehdessä, niin on raskaita ja lähteiden kahlaaminen ja niiden tulkiseminen, sekä ymmärtäminen on välillä vaikeaa ja melkoisen ärsyttävää. Ilmeisesti mä kuitenkin saan hyviä rustauksia aikaiseksi, kun ne arvioidaan hyviksi… Mutta… Aina tehtäviä tehdessä tuntuu siltä, että pystyisin parempaankin ja en oikeastaan luetuta niitä kenellekään, kun turhaudun tehtävään, niin lähetän sen arvioitavaksi luetuttuttamatta sitä välttämättä kenellekään ensin. Mutta ei auta ylpistyä vaan koettaa pitää taso. Ehkä mä voisin isona olla ihan pätevä keskinkertaisuus yliopisto-opinnoissa. 😉 Vielä kun olisi suunta, mitä kohti suunnistaa aikanaan näiden opintojen päädyttyä. Kuitenkin haluaisin jonkun oikean työn, enkä tehdä tutkimuksia.
Lueskelen yhteiskuntapolitiikan tenttiin myös, se siirtyi kuukaudella, koska mun pitää oppia lukemistani asioista jotain. Ainakin jonkun teorian mukaan. Yhteiskuntapolitiikka on mielenkiintoista, mutta melko muuttumatinta tämän maan tasolla. Jos viimeksi vuonna 2005 päivitetyssä kirjassa mainitaan edelleen suurten filosofien Aristoteleen ja Platonin määritelmiä, niin ei perusajatus ole aikojen saatossa liiemmin muuttunut. Ja tuskallista kahlattavaa… Voin kertoa. 😀
****
Savutonta elämää on takana nyt kolme viikkoa. Pahimmat mieliteot ja halu sytyttää tupakka, koska ennenkin on tehnyt niin on pääsääntöisesti poistunut. Esimerkiksi aamuisin en katsele enää kaihoisasti parvekkeelle. 😀 Bussia tai junaa odottaessa ei myöskään tee mieli tupakoida. Ja jos on stressaantunut, kiukkuinen tai vihainen, niin silloinkin tulee purettua oloaan johonkin muuhun tekemiseen.
Lopettamisesta on ollut suuri hyöty, nyt kun on keskittynyt vitutuksen sijaan siihen, että mitä iloa tupakoinnin lopettamisesta on ollut. Ilma kulkee keuhkoissa ihan toisella tavalla, unenlaatu on parempi ja aamuisin ei ole kuorsaamisesta kurkku kipeänä. Silmät on paremmat ja silmätilanne paranee edelleen, vaikka hoidot on ohi, eli olisi vain pitänyt uskaltaa luopua tupakasta aikaisemmin, mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan. Mitään niin pahaa tupakointi ei kuitenkaan silmille tainnut tehdä, etteikö kaikesta huolimatta olisi kyseiset operaatiot olisi olleet välttämättömiä.
Käytän nikotiinikorvaustuotteita. Laastaria ja satunnaisesti imeskelytabletteja. Moni puhuu, ettei korvaustuotteista ole mitään apua ja tekee silti mieli tupakoida. Kyllä, korvaustuoteet ei vie pois tupakanhimoa, eikä ne vie halua tupakoida (ellei järjestä itselleen nikotiinimyrkytystä). Se, että tupakka korvataan teipinpalalla tai pastillilla on aika kaukana siitä, mitä tupakointi itsessään on ja mitä tupakoidessa tapahtuu. On eri asia saada nikotiinia tasaisesti, kun tietyin aikavälein tupakasta. Tupakan sytyttäminen ja ekat henkoset tuntuu hyvältä ja kroppa rentoutuu. Siksi se on eri asia.
Valehtelisin, jos sanoisin, että alusta saakka lopettaminen on ollut helppoa. Ei ole ollut, muttei se kuitenkaan ole ollut niin vaikeaa, kun kuvitteli. Mun kokemuksen mukaan vaikeinta on vastustaa tupakoinnin himoa, kun se iskee päälle, mutta toistaiseksi olen selviytynyt niistä tilanteista hienosti. Ja mitä pidempään on polttamatta, niin sitä vähemmän haluaa luopuna niistä fyysisistä tuloksista, joita tähän asti on saavuttanut ja ennen kaikkea tätä hyvästä ja helpommasta olosta olla. 🙂 Mä olen tietoinen siitä, että yksikin polttamani savuke tekee kaiken tähän astisen työn turhaksi ja sen jälkeen alkaa taas tupakointi. Olen myös tietoinen siitä, etten tule yhtäkään savuketta enää polttamaan, koska mä lopetin ihan oikeista syistä.
-M-