Toisinaan mua keljuttaa enempi, kun tarpeeksi tänään on taas jälleen kerran se toisinaan. Eilen sain tietää, että uudet silmälasit tulee maksamaan mansikoita ja hunajaa. Ja saan vielä maksaa lisää mansikoita ja hunajaa, sillä tarvitsen aurinkolasitkin samoilla erikoislinsseillä. Sanotaanko niin, että litratolkulla mansikkaa ja hunajaa menossa siihen, että näen taas kunnolla.
Jos tästä jotain positiivista pitää löytää, niin huono näkö ei ole Basedowin aiheuttamaa, vaan väärin korjatun hajataiton aiheuttamaa. Kun eilen Ortoptistilla korjattiin hajataitto linssein, niin kaksoiskuvat väheni paljon ja viimeisetkin rippeet katosi lievillä prismoilla.
Jonkun mielestä vielä näin 2014 aurinkolasit voi tuntua ylimääräiseltä luksukselta, vaikka UV-säteilyn on todettu olevan haitallista silmille. No, minä kun menen aurinkoisella säällä vuodenajasta riippumatta ulos, niin silmät tuntuu siltä, kuin ne syttyisi palamaan. Kipu ja kirvely on suoraan helvetistä. Voitte arvata, ettei silloin ainakaan näe mitään ollenkaan, eikä edes huvita mennä ulos ilman aurinkolaseja. Monta kertaa olen lähtenyt kotoa, ulkona varjoisen osuuden päätyttyä olen kääntynyt hakemaan unohtuneet aurinkolasini. Mä nimittäin ennemmin myöhästyn töistä hakiessani aurinkolaseja, kun kärsin suunnatonta kipua. Aurinkoisella säällä en mene ilman aurinkolaseja edes parvekkeelle.
Eilen olin sitten lievästi vihainen koko Suomen yhteiskuntajärjestelmälle. Ei Suomessa ole huono-osaisia muut, kuin pienipalkkaiset duunarit. Työ on tärkeää, palkasta maksetaan veroa ja kaikki muu eläminen.
Olen katkera siis siksi, että saan maksaa mansikoita ja hunajaa laseista, joita ilman en oikeastaan kykene elämään täysin normaalia elämää. Jos olisin pitkäaikaistyötön, sosiaalitoimen rahoilla elävä ja vielä luottotiedoton, niin sosiaalitoimi maksaisi mulle em. lasit lääkärin määräyksestä. Sosiaalitoimi olisi myös maksanut kaikki kunnalliset lääkäri- ja lääkekustannukset. Mä maksan noin 100€ kuussa lääkärikäynneistä kunnallisella, plus siihen päälle lääkkeet. Tiedän, monissa muissa maissa joutuisi maksamaan kaiken, jos ei olisi vakuutuksia…
Jos mä alan laskemaan paljon kolmessa vuodessa on mennyt pelkästään kilpirauhasen aiheuttamiin ongelmiin ja hoitoihin rahaa, lisäten siihen vielä matkakustannukset, niin loppusumma on noin 15 000€. Hyvä pohja mm. asuntolainaan tai hienoon autoon.
Mä tiedän, että päätin olla katkeroitumatta ja tuntemasta vihaa monia ihmisiä kohtaan. Tässä sosiaalijärjestelmässä on vain aukko, jota ei pysty paikkaamaan. Sosiaaliturvalla elää tässä maassa suuri joukko täysin työkykyisiä ihmisiä, jotka eivät vain saa aikaiseksi hakea työtä tai hankkia koulutusta. Meillä on liki ilmainen koulutusjärjestelmä ja siltikään se ei motivoi tätä tietynlaista ihmisryhmää hankkimaan ammattia.
Sitten samaiset henkilöt ilmoittaa, ettei mitään kiinnostavia työtehtäviä ole tarjolla, niin ei viitsi hakea töitä. Mitenhän kouluttamattomalla aikuisella voi olla edes varaa valita mitä työtä tekee? Kaikki työ on joskus mielenkiinnotonta ja tylsää.
Vastapainoksi tiedän niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole hankkineet 2.asteen ammatillista tutkintoa, mutta ovat siitä huolimatta luoneet uran ja saavat kohtalaisen hyvää palkkaa. Tahdosta se on kiinni.
Samaan aikaan, kun työkuntoiset ihmiset nauttivat hyvinvointivaltion tuista, niin vastaavasti pitkäaikaissairaat, mielenterveyskuntoutujat ja jopa invalidit ovat työelämässä siitä syystä, ettei yhteiskunta enää ole suostunut rahoittamaan heidän kotona olemistaan tai kuntoutumistaan. Kuntoutus on jätetty ehkä jopa kesken sillä henkilö on juuri ja juuri sen rajan yläpuolella, että voi virkamiehen mukaan mennä töihin tai olemattomalla työmarkkinatuella työharjoitteluun kuntoutumaan. Samaan aikaan sitten nämä työkykyiset ihmiset nauttivat omasta rauhastaan yhteiskunnan elätteinä.
En todellakaan tuomitse sosiaalitoimen asiakkuutta, mikäli asiakkuudelle on olemassa perusteltu syy. Ja mun mielestä perusteltu syy on invalidisoituminen, pitkäaikaissairaus joka heikentää työnsaantimahollisuuksia, vakavat mielenterveysongelmat, VÄLIAIKAINEN työttömyys, omaishoitajana toimijat tai joku muu oikea syy. Pienituloinen eläkeläinen olisi oikeutettu saamaan tukea. Ja esimerkiksi pienituloinen/pienituloiset vanhemmat, joiden pitää elättää lapsiaan.
Eihän sosiaalitoimen asiakkuus mitään juhlaa ole. Mutta osaltaan nämä asiakkaat menee kuitenkin pienituloisten edelle. He eivät joudu lainaamaan rahaa äkillisissä sairastumistapauksissa sukulaisilta antibiotteihin, vaan he saavat lääkkeensä sosiaalitoimen sponsoroimina.
On hyvä, että on olemassa instanssi, joka tukee ihmisiä, mutta edelleen palaan siihen, että miksi täysin työkykyinen ja opiskelukykyinen ihminen saa maata kotona?
Koska mulla itselläni on työpaikka, opiskelupaikka, koti ja luottotiedot kunnossa, eikä mulla ole edes päihdeongelmaa (paitsi kahvin suurkulutus), niin mun näkökyky on mun rahoista kiinni. En saa mitään apua sosiaalitoimelta, Kelalta, enkä edes voi laittaa laseja verotukseen.
En saisi olla katkera, koska mua on operoitu yhteiskunnan piikkiin ainakin sadallatuhannella eurolla, pitäisi olla kiitollinen siitä, mitä olen saanut ja olekin kiitollinen siitä.
Todellisuudessa mua harmittaa se, että teen töitä viitenä päivänä viikossa 8h/vrk + työmatkat. Tykkään työstäni paljon ja se on pitänyt mut työkuntoisena. Mutta se, ettei mikään instanssi tule yhtään vastaan tässä asiassa harmittaa suunnattomasti. Eilen mulle lääkärissä sanottiin, että jos olisin sosiaalitoimen asiakas, niin nämä lasit maksettaisiin mulle.
Mä en ole pienituloinen taulukoiden mukaan keskituloinen. Mutta talous kärsii siitä, että makselen kaiken sen, minkä joku saa ilmaiseksi tekemättä oikeastaan mitään asioiden eteen. Mun tilanne kuitenkin on väliaikainen, enkä ole näillä näkymin jäämässä pois (ainakaan vapaaehtoisesti) työelämästä. Olisi huomattavasti edullisempaa auttaa väliaikaistilanteessa olevia sairaita ihmisiä, kun niitä terveitä työkykyisiä, joiden annetaan syrjäytyä yhteiskunnasta.
Mutta tämmöinen avautuminen tänään. Ehkä tästä purkamisesta tulee parempi mieli. 🙂
-M-