”Mitä enemmän opin, sitä paremmin ymmärrän, etten osaakaan kaikkea”. Noi sanat yksi meidän luokkalainen poika sanoitti edellisten opintojen portfolioseminaarissa ääneen joulukuussa 2008.
Mä lähdin samoihin opintoihin sillä asenteella aikanaan, etten mä mitään uutta siihen kouluun lähde oppimaan, mutta nuorisotyön kenttä olikin laaja. Valmistumisesta on vähän vajaat neljä vuotta ja vaikka työkokemukseni määrällä mua vaitetään yleisesti jo ammattilaiseksi, niin siltikin mä kyseenalaistan osaamiseni ja ammattitaitoni vähintään kerran viikossa. Ja varsinkin nyt kun ammattikorkeakoulu alkoi, niin sitä enempi mä kyseenalaistan, ei varmaan helpota, että kyseenalaistan myös koko ammattikorkeakoulujärjestelmän. 😉
Mä olen ylpeä siitä, että 90:sta Joensuuhun hakeneesta henkilöstä mä olen 23parhaan joukossa. Opiskelupaikan saaminen ei ole mitenkään itsestäänselvyys ja se kannattaa kaikkien muidenkin 2. ja 3. asteen opiskelijoiden muistaa. Olkaa ylpeitä siitä saavutuksesta, että olette saaneet opiskelupaikan ja päässeet aloittamaan opintonne. 🙂
Meille paasattiin kolmen päivän ajan opistolla, että nyt me ollaan korkeakouluopiskelijoita ja sitten vielä jotain akateemisuudestakin mainittiin. Jos mä yhden sanan saisin poistaa, niin se olisi nimenomaan tuo akateemisuus- sana. Jotenkin se on niin loppuunkulutettu ja merkityksetön sana.
Mä lähdin korkeakouluun opiskelemaan ihan vaan sen takia, että sosiaalialalla on hirvittävän vaikea saada töitä, ellei kolmannen asteen tutkintoa ole suoritettu ja nyt mulla kävi mieletön tuuri ja pääsin suorittamaan kolmatta astetta. Mä opiskelen itseäni varten, enkä sen kuuluisan akateemisuuden takia. 🙂
Puhuttiin tänään parhaan ystävän kanssa siitä, ettei sillä, miten paljon elämässään on suorittanut tutkintoja ole mitään väliä, vaan omalla halulla ja sillä mitä elämältään tahtoo.
Tossa keskustelin myös yhden ystävän kanssa ja sain hiottua pikkuisen orastavaa opinnäytetyöideaani. Tämä idea liittyy työhyvinvointiin ja siihen, kuinka työhyvinvinvointia tulisi lisätä ja kuinka paljon ihminen on itse valmis tekemään oman työvyvinvointinsa eteen. Opinnäytetyö tulisi päättymään pohdintaan ja yhteenvetoon siitä, kuinka työnantajan tulisi jatkossa kiinnittää huomiota työhyvinvoinnin eteen ja samalla antaa valmiuksia toteuttaa työhyvinvointia työyhteisön tarpeiden mukaiseksi. 🙂
Eli vielä ollaan kohtuullisen laajoilla vesillä, mutta eiköhän tuosta jotain saisi räävittyä kasaan. 🙂
Mä olen ollut kolme päivää koulussa ja suunnittelen opinnäytetyötä. Mutta jo edellisessä työpaikassani mietin, että jos AMK:hon pääsen, niin opinnäytetyö tulee kertomaan työhyvinvoinnista ja etsimään ratkaisuja asian parantamiseksi ja nimenomaan niin, että tutkimuksessa hyödynnän henkilöstöä teettämällä kyselyn ja pohjana tulen käyttämään jo aikaisemmin tuotettua työhyvinvointimateriaalia.
Mä luulen (varmaksi en tietenkään vanno), että esimieheni ainakin puoltaa asiaa ja haavena on, jos se vielä kunnassa, missä olen töissä noteerattaisiin muutenkin ja ehkä sitä voitaisiin hyödyntää myös muiden kunnallisten palveluiden työhyvinvoitikyselyiden ja ratkaisujen pohjaksi. 🙂 Aika näyttää, mitä tosta tulee, vai tuleeko siitä mitään. Voihan se olla, että aihe vielä muuttuu tässä matkalla moneen otteeseen, mutta jotenkin aihe tuntuu itsestä kaikkein kiinnostavimmalta tällä hetkellä. 🙂
Tänään mä tosin taas lähden syömään ja sen jälkeen elokuviin. Luvassa Exbendables 2. Se on vielä tälläkin viikolla Finnkinon TOP 10 listassa toisena, eli ainakin se on katsottu elokuva, mitään pahaa mä en oo siitä kuullut, onhan siinä paljon ledendoja. 🙂 Eli täksi viikonlopuksi mä vielä unohdan koulunkäynnin ja keskityn muihin asioihin. Niin kuin tänään valkolkankaalta tulevaan testosteronin täyteiseen, räjähtävään ja toiminnalliseen elokuvaan. 🙂
-M-