Kohti uutta blogia

Mä haluaisin kirjoittaa talven ja kevään aikana sattuneesta episodista, mutten oikein tiedä, että miten pukea kaiken sanoiksi. Jos vyyhtiä lähtee purkamaan siten, että olenko mä valmis sovintoon? – Ei, en ole. Olen estänyt nämä ihmiset somessa ja muualla. Kuinka sellaisten ihmisten kanssa voi enää koskaan haluta jakaa pientäkään osaa elämästään? Sitä ei pysty tietämään, milloin kaikki taas kääntyy itseä vastaan, milloin teet väärän päätöksen tai valinnan ja sitten kaikki kääntää selkänsä pitäen itseä valehtelijana. Koskaan ei voi tietää, milloin toimit väärin. Sitä kulkee veden yllä liukkaitten astinkivien päällä tietäen, ettei koskaan saa horjahtaa. Mutta sitten joku tulee ja tönäisee ja sitä molskahtaa veteen. Siinä porukassa kaikki molskahtaa ja siltä ei voi välttyä, jokaisella on oma vuoronsa ja se vuoro tulee aina yllättäen kohdalle. Käytännössä kaikki aina kuitenkin palaa astinkiville taiteilemaan, mutta mä halusin uida rantaan, nousta ylös ja jättää muut taiteilemaan. Mä tein ystävien valinnassa virheen ja nyt mä tiedän, etten ole enää valmis kokeilemaan astinkiviä toista kertaa. Päätös on raskas, mutta mä ehdin taiteillessani itse nähdä monta putoamista ja uudelleennousua ja mä tunsin jo silloin surua niiden ihmisten puolesta, jotka päättivät palata liukastelemaan takaisin. Ne ei kai uskalla lähteä ja irroittaa otettaan, ne ehkä luulee, ettei ne ole mitään jos ne lähtee pois. Mutta kun lähtee, niin huomaa, että vasta silloin sitä onkin jotain. Vaikapa pidetty sellaisena, kun on.

Mä olen melko suoraviivainen ihminen, mutta annan mahdollisuuksia ja katson aikani meininkiä sivusta. Tätä blogia en voi muita estää lukemasta ja tätä kautta moni pääsee vakoilemaan mun elämää niin halutessaan. Olen pohtinut vakavasti sitä mahdollisuutta, että jättäisin tämän blogin kirjoittamisen tähän ja siirtyisin kirjoittamaan blogia toiseen osoitteeseen. Monet teistä saa kyllä tiedon facebookin kautta, että mitä milloinkin kirjoittelen ja te loput, jotka syystä tai toisesta haluatte seurata mun kirjoitteluani, niin kommentoikaa jotain alle, niin mä laitan uuden blogin osoitteen sähköpostilla. Tulen ehkä palaamaan tähän blogiin vielä joskus, mutta katsotaan, kun elämä tästä rauhottuu. Pakko purkaa itseään ja näitä tunteita jossain, mutta jossain, missä saan sen oikeutetusti tehdä.

Mä uskon, että kaikki pahat ja hyvät teot palautuu takaisin… Usein korkojen kanssa…

Kohti uutta blogia!!!

Rakkaudella:

-M-