Kesä tulee kovaa vauhtia, vaikka ulkona onkin lunta ja jäätä ja kylmääkin kylmempää tuulta. Mutta koska kesällä on ystäväpariskunnan häät ja miehen veljen häät, sekä muita vastaavia juhlia, niin tilasin itselleni EMP – kaupasta juhlamekon. Mekko näyttää tältä: 
Eli perus mekko, mutta kuitenkin sellainen, että se on persoonallinen ja ennen kaikkea sopiva omaan persoonaani. Mekon ulkonäköä saa kuitenkin näppärästi muutettua punaisella tai mustalla bolerolla, tai jomman kumman värisellä hartiahuivilla. Näppärää ja käytännöllistä. Nyt vain toivotaan, että mekko sopii kesälläkin, kun kilpirauhasesta johtuen saatan olla minkä kokoinen tahansa. 😀 Ankara ruoka-askeesi mahdollisesti edessä. 😀
Mulla oli siis kaksi mekkovaihtoehtoa, joista toi sai kaikkien äänet, joille asian esittelin. Luotan siis ratkasussa itseeni, sekä kuuteen muuhun makutuomariin. 🙂 Vaikken mä mekoista ja juhlavaatteista juurikaan perusta, niin onhan se kiva ostaa itselleen välillä jotain nättiä ja kivaa. 🙂 Tulee parempi mieli. 🙂
****
Mun kirjoituksia oli huhujen mukaan kehuttu. Ja kirjoituksiani on kehuttu niin opinnoissa, blogeissa, kun kirjoittamieni novellienkin muodossa. Mä tykkään kirjoittaa ja kirjoitankin paljon. Kirjoitan välillä facebookkiin pitkiä tekstejä ja tänne blogiin myös. Mutta kirjoitan myös päiväkirjoja ja tarinoita, joita kukaan ei ole nähnyt (ainakaan niitä päiväkirjoja).
Kirjoittamisessa omasta mielestäni on tärkeää, että tekstillä on sielu ja se, että kirjoitan niin, että jokainen sen ymmärtää. Ainoa hankaluus on silloin se, että lukija tulkitsee tekstin, miten tulkitsee ja tällöin joku voi myös loukkaantua syystä tai toisesta. Väärinkäsitykset on korjattavissa suurimmassa osassa tapauksista, mutta mulle on tärkeää se, että tekstiä lukeva henkilö ymmärtää lukemansa ja ymmärtää sen mitä haluan sanoa.
Ei riitä, että kerron inhoavani rusinoita, minun pitää kertoa miksi mä niitä inhoan, sillä oletettavaa on että ihmiset haluaa tietää miksi niin on. Ja miksi kertoisin julkisesti inhoavani rusinoita, jos en halua kertoa asiasta enempää? Miettikäähän sitä. 🙂
Mutta se, minkä itse näen tärkeäksi on se, että saan purkaa ja kertoa ajatuksistani ja näkemyksistäni tietäen, että joku ehkä lukee, vaikkei kantaa asiaan ottaisikaan tässä blogissa.
Tämä blogi on muodostunut tärkeäksi sairastumiseni jälkeen ja saan purkaa tänne sairauksieni ymärillä pyörivästä elämästäni edes jonnekin. Kiva on myös kertoa elämän muistakin isommista ja pienemmistä tapahtumista. Periaatteessa tähän blogiin siis mahtuu elämän pikkuasioista lähtien kaikki todella isoihin mullistuksiin. Kirjoitan siis asioista omasta näkökulmastani.
****
Basedowin tauti tekee musta friikin näköisen. Mutta mulla on kuitenkin olemassa hyvä tukiverkko ja on olemassa ihmisiä, joita ei kiinnosta kuinka pahasti mun silmät möllottaa ulos kuopistaan.
Sitten on niitä ihmisiä, jotka tuijottaa, mutteivät uskalla sanoa asiasta mitään. Ja sitten on se porukka, jotka esittävät mukamas kautta rantain tyhmiä kysymyksiä ja sitä kautta koettavat saada oikeita vastauksia. 😛
Pahinta on ne läheiset, jotka tietää kaiken, mutteivät ole yhteydessä tai kysy vointia, ne joille vaikuttaa olevan ihan sama, että mitä elämässäni tapahtuu. Ehkä ajatuksena vitun itsekästä omasta puolestani, mutta nää hetket ja tää elämäntilanne on osoittanut, että ketkä oikeasti haluaa olla osana mun elämää…
Silmäni näyttävät tällä hetkellä samalta, kuin ne alla olevassa kuvassa on:
Valehtelisin, jos sanoisin ettei silmistä johtuva kosmeettinen haitta välillä olisi äärimmäisen ärsyttävä ja häiritsevä, mutta pahinta on tosiaan silmien kirvely, polttelu, valonarkuus, vuotaminen ja rähmiminen. Ja ensisijaisesti haluan eroon noista em. oireista. Mutta olisihan se kiva, jos tuo kosmeettinen haitta vaikka katoaisi hoitojen ohessa. Tiedän, että silmäoireyhtymä voi uusia, mutta uusikoot. Hoidetaan sitäkin sitten. 🙂
Mutta… Ajatelkaapa sitä, että joku voi olla niinkin sekaisin, että on kateellinen mulle saamastani huomiosta. Ja siis mun saama huomio ei tällä hetkellä liity siihen, että olisin jotenkin poikkeuksellisen kaunis, menestynyt, rikas tai ole edes voittanut lotossa. Mun saama huomio sairauden myötä on kateudenaihe. Kaikki nämä hoitojaksot ja kaikki se, että ihmiset kyselee mun vointia. Tehtäköön nyt selväksi jokaiselle, että mä valitsisin ihan koska vaan normaalin elämän ja eläisin ilman sairaudesta johtuvaa huomiota. 🙂 Ja miksi joku edes on siitä kateellinen? Antaisin koska tahansa tämän sairauden sille, joka on huomiota vailla, jos se olisi mahdollista.
****
Tässä elämän heitellessä meikäläistä laidasta laitaan olen myös huomannut, että jotkin ihmissuhteet ovat vahvistuneet ja jotkut ihmissuhteet ovat viilenneet. Ne, jotka ennen piti useammin yhteyttä pitää vähemmän ja ne joiden ei olisi koskaan uskonut pitävän yhteyttä, niin pitääkin sitä melkein jatkuvasti… Kummallista…
Osittain olen itsekin syyllinen muuttuneisiin ihmissuhteisiin ja sietokykyni monissa asioissa on aikalailla nolla. En jaksa kaikkia ihmisiä itsekään ja nyt olen sitten itse lakannut jaksamasta.
Kuinka aitoja ne ihmissuhteet on, kun itse toteaa, ettei jaksa olla se joka pitää yhteyttä, lopettaa yhteydenpidon ja sitten toinen osapuoli ei ota yhteyttä koskaan? Niin merkityksellinen se ihmissuhde oli sille toiselle osapuolelle. Mutta ainakin sain tietää, ettei minun ystävyydelläni ollut merkitystä. Kun minä en jaksa, minä olen sille toiselle täysin hyödytön. Hyvä, että selvisi tässä vaiheessa. 🙂
-M-