Elämä on epäreilua ja oikeesti nallekarkit ei koskaan mee tasan. Mä oon saanut vähemmän nallekarkkeja, kun monet muut ja monet ihmiset on pahoillaan siitä…
Mä puhun nyt Basedowin taudista. Läheiset yrittää parhaansa mukaan sietää tän ja läheiset (monet) toivoo, että voisivat ottaa tän multa pois, ettei mun tarvitsisi kärsiä. Mä haluan sanoa suoraan, etten mä oikeasti kärsi niin paljoa, ettenkö kestäisi, antakaa mun olla vahva, koska mun on pakko olla. Se, mitä mä kaikkein vähiten kaipaan on sääli. Parhaiten te kaikki autatte, kun olette mun elämässä läsnä. Lääkärit kyllä parantaa mut tai ainakin tekevät kaikkensa saadakseen mut oireettomaksi. 🙂
Tiedättekö miksi sairaat ihmiset eristäytyy? Yksi syy on se, ettei enää sovi yhteiskuntaan ja tiettyihin normeihin, joita ihmiseltä edellytetään. Mutta on toinenkin syy… Sääli tekee entistä sairaammaksi.
Mä olen semmoinen ihminen, että usein kriisin eteen tullessa mä sulkeudun, enkä ole avoin. Lakkaan kertomasta, että miltä musta tuntuu. Niitä suuria tunteita, kun ei oikein sanoiksi voi pukea. Ei ole sanaa, millä kuvata tuntemustaan, ei osaa ilmaista, että miltä se kaikki tuntuu.
Mä sulkeuduin joskus pienemmän asian takia, kuin oma terveys. Suljin pois tunteeni ja rakennutin muurin ympärilleni, jonka läpi en päästänyt ketään, silloin ajattelin, että kaikki viime kädessä haluaa vain satuttaa mua.
Elämään tuli sitten joku, joka murti sen muurin ja jouduin kohtaamaan kaikki tunteeni. Kertomaan, miltä mikäkin tuntuu ja näyttämään sen, kuinka rikki olinkaan.
Tänäpäivänä en ole ruvennut enää samaan, koska taakseen jättämänsä asiat löytää edestään, aina. Basedow on hoidettavissa ja mä tulen kuntoon. Tää mun matkani kilpirauhasen kanssa on verrattavissa helvetin läpi kävelyyn. Kummallisia oireita vuodesta toiseen: Masentuneisuutta, alakuloa, lievää itsetuhoisuutta (lue: alkoholin reipasta käyttämistä), unisuutta, unettomuutta, painajaisia, kauhukohtauksia, lihaskramppeja, hiustenlähtöä, ihon kuvumista, pyörtyilyä, lihäsheikkoutta, aggressioita, turhautuneisuutta, itkuisuutta,kipuilua… Ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Vuosien varrella olen mielestäni moneen otteeseen todistanut, että mä nousen jaloilleni kerta toisensa jälkeen ja niin mä nousen tästäkin. Luottakaa siihen, luottakkaa muhun. 🙂
Kuten eräs ihminen joskus mulle sanoi: ”Sä olet kuin Fenikslintu, sytyt palamaan, muutut tuhkaksi ja sen jälkeen nouset siitä tuhkasta uudelleen.” Luottakaa siihen, että mä nousen tästäkin, koska minäkin luotan ja ennen kaikkea uskon siihen.
Takana olevat kortisonihoidot, muut lääkitykset ja kokeet on takana, nyt keskitytään siihen, mitä on edessä. 🙂
Ymmärtänette, kun sanon, että olen koko elämäni (niin pitkälle kuin sitä jaksan muistella) elänyt kummallisten oireiden parissa. Suuri osa siitä elämästä on kulunut niin, etten tiedä mistä ne oireet johtuvat.
Vajaan kuukauden päästä mun kilpirauhanen poistetaan kokonaan, joka on ollut syy vuosia kestäneeseen helvettiin ja oikeasti tämä Basedow on vain jäävuoren huippu.
Kilpirauhasen poistaminen ja sen jälkeinen Tyroksiinilääkitys tekee hyvin suurella todennäköisyydellä mun elämästä ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen stabiilia. Mä pystyn mahdollisesti hallitsemaan jopa tunteitani paremmin ja tulen oireettomaksi. 🙂
Silmien sädehoito kestää sen ajan, mitä tarvitsee, mutta kun se on ohi, mulla on nomaalit tai ainakin normaalimman näköiset silmät… 🙂
Nyt mulla on vastaus kaikkiin niihin oireisiin ja nyt on oikea hoito.
En sano, että tän kanssa eläminen on mitenkään helppoa, mutta voisi se olla vaikeampaakin. 🙂
Mä olen tottunut pärjäämään yksin ja takaiskujen jälkeen olen aina uskaltanut kohdata sen, mitä edessä on. Tämä on vain yksi niistä monista vaikeuksista, joita kohtaan ja ehkä pahin siinä mielessä, etten ole koskaan ollut tilanteessa, jossa pitää taistella omaa elimstöään vastaan ja taistella laadukkaan elämän puolesta.
Mä toivon, että kaikki tän blogin lukijatkin älyävät taistella laadukkaamman elämän puolesta, koska mä tarvitsen hyvässä kunnossa olevia ystäviä. 😉
Kiitollinen olen jokaiselle, joka välittää ja joka on mun vierellä kaikesta tästä huolimatta. Ne, jotka mun elämästä on poistuneet, niin en mä vihaa niitäkään, niillä on täys oikeus toimia kuten haluavat.
Kiitos ja anteeksi. <3
-M-