Vielä puoli vuotta sitten mä kahlasin jossain kummallisessa rämeikössä, joka ei tuntunut loppuvan ollenkaan. Mitä sitten tapahtui? Mut kai periaatteessa nostettiin ylös rämeiköstä tasaiselle maalle ja jalat pysyy siinä tasaisella edelleen. Elämä ilan sen suurempaa draamaa, ilman suurempia ongelmia ja ilman pahempaa stressiä on luksusta. Myös se, että työ pysyy työnä on sekin suuri edistysaskel eteenpäin.
Mitä tässä kohtalaisen lyhyessä ajassa tapahtui? Mikä muutti mun elämän suuntaa surusta iloon? Tekijöitä on monta. Oikeanlainen lääkitys, hyvät ystävät, harrastukset, työ ja kaikenlainen pieni puuhastelu.
Taas tuntuu siltä, että omat jalat jälleen kantaa ja että asiat on hallinnassa. Mutta kuinka kauan? – Sitä ei tiedä kukaan, mutta nautitaan tästä. 🙂
-M-