Tänään juhlitaan Suomen itsenäisyyttä. 🙂 Mä juhlin itsenäisyyttä hyvien ystävien kanssa Apulannan keikalla. 🙂 Sain mä eilen kutsun linnanjuhliinkin, aveciksi. 🙂 Mutta mitäpä sitä presidenttiä kättelemään porvaribileisiin työkaverin kanssa, kun voi viettää ihan mielettömän mahtavan illan, kuunnellen ja katsoen parasta bändiä ikinä laatuseurassa? Sitä paitsi Toni Wirtasella on enempi faneja, kun Sauli Niinistöllä. Sä, joka tätä tekstiä luet, pidät mua ehkä idioottina, kun kieltäydyin Apulannan keikkaan vedoten Linnanjuhlista. Mutta mä en kuitenkään pidä itseäni idioottina, mä tein semmoisen ratkaisun, jonka halusin tehdä. 🙂
Tänään ollaan kiitollisia itsenäisyydestä. Minä ainakin olen (joku ei ehkä ole). Jos Suomen itsenäisyyden puolesta ei olisi sodittu, niin Suomi olisi samassa kunnossa, kuin nykyinen Karjala. Mistään hyvinvoinnista ei olisi mitään tietoa, me elettäis köyhyydessä ja jonkunnäköinen anarkia olisi meidän jokapäiväistä elämää. Me kuoltaisiin nuorina tai sitten me ryösteltäisiin ja varasteltaisiin elääksemme. Me eletään tällä hetkellä hyvää ja laadukasta elämää, vaikkei siltä joka päivä tunnukaan.
Itsenäisyydellä oli hintansa. Rintamalta kotiin tuli invalidisoituneita, traumatisoituneita ja painajaisia näkeviä miehiä osalla isän status. Nämä miehet ei palanneet enää normaaliin arkeen, vaan sodan mukanaan tuoma taakka seurasi heitä. Osa miehistä ei enää koskaan palannut kotiin, vaikka heitä sinne odotettiin. Itsenäisyys ei tullut helposti, mutta sieltä se kuitenkin tuli.
Haluan osoittaa kiitosta ja kiitollisuutta monista asioista:
* Saan laadukasta sairaudenhoitoa, melkein ilmaiseksi.
* Saan opiskella käytännössä ilmaiseksi.
* Saan harjoittaa mitä tahansa uskontoa.
* Saan kirjoittaa mielipiteitäni julkisesti tähän blogiin.
* Minulla on koti.
* Minulla on rahaa ja toimeentuloni on turvattu.
* Minulla on kansalaisuus.
* Minulla on oma äidinkieli.
* Minä saan matkustella.
* Minä saan seurustella kenen kanssa tahdon.
* Minulla on oikeuksia.
Kiitos!
-M-