On taas kirjoittelut jääneet taka-alalle viime aikoina. Mutta eipä mitään ihmeellistä ole viime viikkoina minkään suhteen tapahtunutkaan. Ainahan mulla on sanottavaa ja nytkin olisi paljon, mutta ajatusten jäsentäminen selkeiksi lauseiksi, jotka johtaa johdonmukaiseen ja soljuvasti luettavaan tekstiin on viime aikoina tuottanut pienehköjä ongelmia.
Kevättä kohti mentäessä lisääntyvä valo pistää ajatukset kulkemaan ylikierroksilla. Taas vaihteeksi eletään sitä elämänvaihetta, jolloin päässä risteilee sata ja yksi asiaa samaan aikaan ja mistään ei oikeen meinaa saada kiinni, saatika niitä ajatuksia järjestykseen.
Mitä ne ajatukset sitten oikein on? Helpoimmasta päästä lähdettynä ajatuksissa on mm. ikkunoiden pesu, kaappien siivous, petivaatteiden ronttaaminen pyykkituvalle pesetettäviksi, tuleva silmäleikkaus joskus muutamien kuukausien päästä (kai), Pääsiäisreissu ja mitä näitä ihmisen arkipäiväisiä asioita nyt voikaan olla…
Aamuhan on ollut keljutuksen multihuipennus. Kerrankin sängystä ylös pääseminen ei aiheuttanut mitään ongelmia. Mutta sellaista se on, kun nukkuu kolmen tunnin yöunet ja ei niitäkään putkeen, vaan pätkissä. Miksi näin? No, ensin nukkumaan mennessä tuli maha kipeäksi, sen verran kipeäksi, etten pystynyt oikein olemaan itseni kanssa. Sen jälkeen naama alkoi helottaa ja kutiamaan, tämän jälkeen alkoi helottamaan ja kutiamaan koko muu kroppa. Loppujenlopuksi unta häiritsi tukossa olevat poskiontelot ja vuotava nenä. Kivaa, eikö?
Peiliin katsoessa totesin, että ihottuma on vallannut ihopinta-alaa kovin tehokkaasti, olen taas kovin pilkullinen. Voin kertoa, ettei ole se kaikkein lupaavin päivä.
****
Taas ollaan siinä pisteessa, etten taas tiedä miten päin olla… Päätinpä sitten, etten ole mitenkään päin. 😀 Taas vaihteeksi olen (mitä ilmeisimmin) demonisoitunut pahemmin, kuin todellisuudessa olenkaan. Tällä kertaa en selitä, en edes yritä. Tällä kertaa en ota mitään kantaa.
Mä olen jokseenkin kyllästynyt katselemaan toisten vinoutunutta todellisuutta, joten sille on aika kääntää selkä ja siirtää askeleet kohti omaa, jokseenkin kummallista todellisuutta, mutta mun todellisuus on aika suorassa. 🙂
Asiat, mitä matkan varrella on tullut esiin ja mitä kaikkea on kuulunut historian suunnalta, niin avasi viimeistään mun silmät.
Loppuun vielä lyriikoiden lainausta Craig Davidilta, Walking away… 🙂
I’m walking away from the troubles in my life
I’m walking away oh to find a better day
I’m walking away from the troubles in my life
I’m walking away oh to find a better day
I’m walking away
-M-