Humanismia

Edellisen blogitekstin taisin saada siinä hieman ennen kymmentä valmiiksi. Nyt kirjoitan jo uutta tekstiä. Tänään olen ollut suorittamisen suhteen, kuin riivattu. Aloitin heti blogitekstin jälkeen kirjoittamaan Humanismi – kurssin esseetä. Olin ehtinyt kirjoittamaan kyseistä esseetä noin 3 sivua viikolla, eli en kuitenkaan hirveästi. Esseetä tehdessä pidin asianmukaisia taukoja noin puolen tunnin välein. Kävin tupakalla, kirjoitin, kävin hakemassa kahvia, kirjoitin, kävin tupakalla, kirjoitin, täytin astianpesukoneen, kirjoitin, laitoin pyykit pyörimään koneeseen, kirjoitin, puhuon ystävän kanssa puhelimessa, kirjoitin, chattailin facebookissa, kirjoitin, venyttelin, kirjoitin, venyttelin lisää, kirjoitin, pyörin ympyrää kodissa, viimeistelin tekstin ja lähetin noin klo: 17.00 kansilehtineen, sisällysluetteloineen ja lähdeluetteloineen menemään kuusitoista sivua esseetä. 🙂 Nyt on taas yksi opintopiste lisää kasassa. 🙂

Sain koulutehtävän valmiiksi ja aloin imuroida, sen jälkeen vein matot parvekkeelle tuulettumaan ja sitten moppasin lattiat ja vein roskat, ripustin pyykit kuivumaan ja laitoin uudet pyörimään. Mut on varmaan riivattu. 😉 Sitten mä aloin jopa miettiä, että josko jatkaisin seuraavaa esseetä. Onneksi alaselkä on sen verran kipeytynyt, etten enää viitsinyt alkaa kiusaamaan itseäni lisää. 😛
Kaiken tämän jälkeen päätin vielä varata seuraavat kirjat kirjastosta, joita hyödynnän esseessä heti muuttuvan yhteiskunta – esseen jälkeen. Esseestä toiseen aherran.

Siteeraan humanistisuutta ja te pääsette osingoille mun pohdiskelevasta esseestäni:

Perusteena väitteelleni on se, että monissa työyhteisöissä ei ole eettisiä toimikuntia ja etiikka koetaan turhana, koska se ei tuota mitään. Sitten luodaan vain pakolliset eettiset periaatteet myynnin edistämiseksi tai markkinointikikkana.
Työntekijä kuitenkin on ihminen ja hänen ihmisyyttään tulisi arvostaa ja hänen hyvinvoinnistaan pitäisi huolehtia, jos hän meinaa tehdä työtä eläkeikään saakka ja jäädä terveenä eläkkeelle

Vaikka ihminen on ajatuksineen, tunteineen ja kokemuksineen kovin monimutkainen ja kun siihen lisätään vielä oma persoonallisuus ja yksilöllisyys, niin yksinkertaisten ja selkeiden sääntöjen sekä ohjeiden noudattaminen onnistuu häneltä parhaiten. Kun jokainen yhteisön jäsen ymmärtää säännöt ja ohjeet, niin yhteisö toimii paremmin. Selkeyteen, suoraviivaisuuteen ja ymmärrettävyyteen olisi kaikkia ohjeita laatiessa hyvä panostaa..

Pohdin siis Humanistisen ammattikorkeakoulun eettisiä ohjeita. Tiesittekö, että kyseisessä instanssissa on myös laatutyöryhmä, joka valvoo, että eettisiä periaatteita noudatetaan ja muutetaan käyntäntöön sopiviksi? Miksei joka paikassa ole vastaavaa?

Oman kokemukseni mukaan ihmiset monesti haluavat helpon syyn ja hoidon oireil-leen, koska oravanpyörästä on vaikea irtautua. Mutta yleensä helpoin tie ei ole niin helppo, kuin miltä se näyttää. Markkinoilla olevien lääkkeiden vaikutuksia ei tunneta, eikä tiedetä sitä, miten ne vaikuttavat ihmiseen pidemmällä aikavälillä. Minkälaisia ja minkä näköisiä nämä ihmiset ovat syötyään lääkkeitä 10 – 20 vuotta? Onko heistä silloin jäljellä mitään muuta kuin pelkkä kuori? Halutaanko meistä kaikista koneita, joilla ei ole inhimillisiä tunteita, jotka vain suorittavat elämän syntymästä hautaan? Tuleeko meidän ansioluettelo tulevaisuudessa kirjoitetuksi hautakiveen, jolloin jäljelle jääneet ihmiset voivat arvottaa meidät suoritustemme ja saavutustemme mukaan? Toivon, ettei meistä tule kuoria. Toivon, että tulevaisuudessa ihmisyyttä arvotetaan enemmän ja kaikki negatiivisetkin tunteet olisivat oikeutettuja. Mielestäni ihmisyyden kaikkine tunteineen, yksilöllisyyksineen ja kokemuksineen pitäisi olla kaiken elämän perusta ja tunteiden tulisi olla sallittuja ja oikeutettuja jokaiselle.

Katsoin Yle Areenasta Tiededokumentin nimeltä Ahdistuksen aikakausi. Ohjelma on vielä 12 päivää katsottavissa TÄÄLTÄ.

Siinäpä tärkeimmät tältä erää, nyt elokuvan pariin. 🙂

-M-