Mä tein eilen masennustestinkin, kun mietin, että miksi olo on niin vetämätön ja tunnen itseni lähinnä saamattomaksi. Sain masennustestistä kolme pistettä, joten sen perusteella en ole masentunut. Pohdiskeltuani asiaa tarkemmin ja syvällisemmin uskon keksineeni diagnoosin itselleni: – Mua vituttaa. Kai sille olisi hienompikin termi olemassa, mutta vitutus on aika hyvä termi tähän kohtaan ja miksipä ei. Kyllähän meitä kaikkia välillä pännii niin, ettei veri meinaa kiertää.
Mistä tämä tän kertainen pitkittynyt vitutus sitten voi johtua? Mulla on jonkinlainen sosiaalinen ähky, mä en jaksa olla sosiaalinen ja kiinnostua kaiken maailman murheista ja olla kokoajan tuntosarvet ojossa ja miettiä, että kenestä tuntuu ja miltä. Mä olen myöskin kyllästynyt aina ajattelemaan kaikki ajatuksetkin muiden puolesta valmiiksi ja olen kyllästynyt olemaan niinsanotusti ”kriisivalmiudessa”.
Viime kevät veti mut melkolailla piippuun ja tälleen kesäloman kynnyksellä sen huomaa, kuinka loman tarpeessa sitä ihminen todellisuudessa onkaan. Mä olen sosiaalisessa ammatissa, eli mun pitää olla sosiaalinen silloinkin, kun haluaisin vaan murjottaa yksinäni nurkassa. Pidän työstäni, mutta sosiaalisuus, positiivisuus ja iloisuuskin voi olla joskus uuvuttavaa. Ei aina jaksaisi uskoa parempaan huomiseen ja siltikin siihen haluaa uskoa. Mun työ on toisinaan myös iso kasa pettymyksiä, vaikka kaikkesi yrität ja annat, niin tapaamiset peruuntuu tai sitten tapahtuu jotain mystisia muita juttuja. Kun mä suunnittelen jotain, niin mulla pitää olla itse suunnitelman lisäksi varasuunnitelma ja varasuunnitelman varasuunnitelma ja sitten lopuksi päädytään kuitenkin hoitamaan homma ihan intuitiolla, koska hyvin suunniteltu on puoliksi pilalla. 😉 Mä siis pidän työstäni ja paljon, mutta yleensä näin loman kynnyksellä ymmärtää, kuinka on taas antanut itsestään kaiken ja haluaa olla vähän vähemmän sosiaalinen.
Mun angstiin myös liittyy tietenkin kummini poisnukkuminen, häiden ja siihen liittyvän suunnittelun hankaluus ja haastavuus. Kyllä, se oli kuluttavaa ja jumalattoman ärsyttävää, vaikka juhlat itsessään olivat todella onnistuneet ja onnistuivat yli odotusten, mutta se kaikki aika ennen häitä… HuhHuh! Häät mielletään iloiseksi ja ihmisiä yhdistäväksi tilaisuudeksi, mutta toisinaan ne saattaa erottaa myös ihmisiä.
Facebookissa pyöri kuva, jossa oli lausahdus. Kuva on otettu ryhmästä: -Elä Hyvin-Naura Usein-Rakasta Paljon-
Eli onko se mikään ihme, kun tässä on menty niin lujaa, että vähän on veto poissa ja haluaa olla vain omissa oloissaan, ainakin työpäivien jälkeen? Mä luulen, että kaikille tulee välillä semmoinen sosiaalisuuden yltäkylläisyys. Nyt kun on aikaa ajatella tai oikeastaan olla ajattelematta, niin se on mukavaa. 🙂
Kesä (ja etenkin loma) tuo taas kaikkea mukavaa ja kivaa tullessaan. Lähdetään käymään ainakin Tykkimäen huvipuistossa miehen, miehen tytön ja kummityttöni kanssa. Loma alkaa yhdellä muutolla, sitten on mieheni kolmekymppiset ja meidän tupaantuliaiset, varmaan käydään ystäväpariskunnan kanssa laivalla. Alkulomasta vahdin siskonpoikia muutaman tunnin kolmena päivänä ja uskon, että siinäkin hommassa on ihan tekemisen meininki. 😛 Lisäksi tulee varmasti nähtyä muitakin ystäviä ja oltua sosiaalinen muutenkin. Ehkä se vitutuskin lähtee sillä millä se tuli. 😀
Biisivalinta tähän blogitekstiin on todella selkeä. Hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat, kissat ja koirat *rummunpärinää*: – ISMO ALANKO!!!!! https://www.youtube.com/watch?v=_PbWsF-8aJU
Lopuksi haluan vielä lisäta kuvan -Elä Hyvin-Naura Usein-Rakasta paljon- ryhmästä yhden kuvan, joka sopii myös tähän tekstiin. 😀
Mukavaa Juhannuksen jälkeistä elämää kaikille!!! <3
-M-