Ah, vapaapäivä taasen ja viikonloppukin alkaa kivasti auringonpaisteella. Tänään suunnitteilla taas jotain mukavaa tekemistä, vielä en tosin tiedä mitä se mukava tekeminen on… 😀
Nyt on muutamien viikkojen ajan puheissa olleet aika vahvasti häät, sillä ystäväpariskunta menee naimisiin heinäkuun alussa. Muisteltu on myös viime vuonna olleita häitä ja pohdittu paljon, että minkälaiset on hyvät ja onnistuneet häät. Itsekin olen pääsyt perehtymään hääpukutarjonnan kummalliseen maailmaan ja pelkästään aiemman ammattini puolesta olen järjestänyt häitä ja niiden ruokatarjoilua ja olen omin silmin nähnyt ja kokenut, mikä toimii ja mikä ei. Nykyisessä ammatissani olen järjestänyt, suunnitellut ja organisoinut tapahtumia ja tiedän niistäkin paljon. Oikeastaan voisin melkein väittää itseäni tapahtumien järjestämisen, suunnittelun ja organisoinnin MELKEIN ammattilaiseksi.
Mutta kysymys kuuluukin, että minkälaiset häät tämmöinen ihminen itselleen haluaa, jolta kaiken järjestäminen tapahtuu kuin tanssi jo pelkästään kokemuksen pohjalta?
Tämä ihminen haluaa naimisiin maistraatissa virka-aikaan, ilman yhtäkään tuttua ihmistä (paitsi tietysti sulhanen). Vihkimisen jälkeen lähdetään lentokentälle ja koneeseen päästyä vaihdetaan parisuhdestatukset facebookkiin ja puhelin kiinni. Viikko-pari ulkomailla ja sen jälkeen takaisin kotiin. Eli itse siis investoisin kaikki hääjuhlaan, vaatteisiin ja muuhun tilpehööriin menevät kustannukset häämatkaan. Ja kun ketään ei kutsu paikalle, niin kukaan ei myöskään saa oikeutta valittaa, kun ei kutsuttu.
Tässä minun hääsuunnitelmassani ei oikeastaan mikään voi mennä pieleen. Paitsi, että maistraatin ihminen ei syystä tai toisesta vihkisi, lento peruuntuu tai lentokone putoaa. Loma voisi tietysti olla myös surkea, mutta siihen en jaksa uskoa. Yhtä kaikki! Se olisi minun unelmani.
Tällä tavalla myös vältytään saamasta lahjaksi kolmea vohvelirautaa, rumia verhoja, grilliä ja kaikkia turhia lahjakortteja. Tällä vältytään myös siltä, ettei kenenkään tarvitse maksaa sentin latia pariskunnalle lahjarahaakaan, jotta pääsisi matkalle.
Myöskään lähipiirin hermoja ei tarvitse kuluttaa juhlien järjestämisellä, eikä ketään tarvitse orjuuttaa kaason tai best manin harteille, joille sitten voi valittaa ja joita voi syyttää, kun kaikki menikin pieleen. 😉
Ja ennen kaikkea ei tarvitse miettiä juhlapukuja, cateringia, juhlapaikkaa… Ei mitään.
Sitten välttyy myös niiltä puheilta, että: – Sillon kun me mentiin naimisiin, niin tehtiin näin ja näin. Kenenkään ei myöskään tarvitse järjestää polttareita.
Mun perusteeni kaikelle on se, että jos mä joskus menen naimisiin, niin menen sen miehen kanssa. Ja miehellehän mä lupaan ja ilmoitan, että tahdon jakaa hänen kanssaan loppuelämäni ja tahdon rakastaa kunnes kuolema erottaa… Avioliitto on kahden ihmisen välinen yhteinen sopimus, johon molemmat osapuolet sitoutuu. Ja mua viehättää ajatus siitä, että sen yhden pari minuttia kestävän hetkn mä jaan vain ja ainostaan sen ihmisen kanssa, jolle sen lupaan. Sehän on minun ja hänen välinen hetki, enkä mä halua siihen kahta sukua kissoineen ja koirineen mukaan, enkä muitakaan läheisiä ja vähemmän läheisiä. 😀
Paras tapa juhlia suurta yhteistä päivää on se, että lähtee ulkomaille, pois kaikesta ja jakaa kaiken sen vain ja ainoastaan yhdessä. Se on minun haaveeni. 🙂
Ja sitten kun matkalta kotiutuu, niin voi pyytää onnittelemisesta kiinnostuneet ihmiset kotiin kahville/bilettämään. 🙂
Yksinkertainen ja selkeä on kaunista. 😀
-M-
Ps: En tarkoita kritisoida kenenkään muiden häitä tai tuomita isoja juhlia, sillä jokainen taaplaa tyylillään ja halujensa mukaan.
Pps: Itsehän en ole vielä piiiitkään aikaan menossa naimisiin, mutta kunhan nyt kerroin haaveeni koko kansalle. 🙂