Mä oon jotenkin laiskistunut ihan kunnolla tän kirjoittamisen kanssa. Välillä pyörii päässä kaikenlaisia asioita, joihin pitäisi ottaa kantaa tai joista haluaa kirjoittaa, mutta lopulta se vain jää ja sitten sitä on kirjoittamatta ajatuksiaan blogiin.
Mitäpä tässä… Olen jälleen uudessa hyvin mielenkiintoisessa (suorastaan erikoisjännässä) tilanteessa. Tässä loman aikana huvipuistoilun ja ulkomaanmatkailun ohella tulen käymään viisi kertaa lääkärissä, kyseessä on kaikkia mahdollisia ja mahdottomia kontrolleja ja lisäksi sisätautilääkäri soittelee mulle niin usein, että voisin pyytää sen kirjoittamaan jo mun ystäväkirjaan, jos mulla siis olisi sellainen. 😉
Päänsäryt on olleet yksi mun pahimmista riesoista viime aikoina. Tossa joitakin viikkoja sitten olin ihan päivystyksen vuodeosastolla saakka, kun migreenit ei hellittäneet otettaan. Siinä vaiheessa, kun päänsärky kestää reippaasti toista vuorokautta, niin joutuu huumorintaju melkoisen kovalle koetukselle. Mutta siitäkin lopulta selvittiin. 🙂 Niidenkin vuoksi mua nyt tarkkaillaan ja ihmetellään… Onneksi vastaavaa ei ole toistaiseksi ollut. *koputtaa puuta*.
Mutta syy kaikelle kuitenkin on selvä ja sitä kutsutaan erikoisjännäksi, kunnes kyseisestä termistä luovutaan ja keksin uuden termin. Tähän saakka tässä blogissa mun elämä on ollut niin kutsutusti avoin kirja. Nyt mä ehkä haluan vähän koodata sivuja, jotta jännitys edes vähän säilyisi.
Jännä on jännä sana. Jännää voisi määritellä jännäksi tavaksi määritellä jännyyttä, mikä tekee jännästä hyvin tarpeellisen ja jännän sanan. Erilaiset jännän vivahteet ovat jännä, hyvin jännä, erikoisjännä, jännempi jännä ja jännin jännä. Jännän vastine on kumma, joka ei ole läheskään niin jännä sana kuin jännä. Jännää ei tule suinkaan sekoittaa jännittävään, vaan jännä yksinkertaisesti on jännä, sen sijaan jännitys on olotila. Jännäksi luokitellaan kaikki jännä, eli semmoista, mitä ei luokitella jännäksi, ei luokitella jännäksi. Jännää sekin. Ihan kaikki ei ole jännää, mutta kenties tulevaisuudessa kaikki on jännää, mistäpä sen tietää. ( Lähde )
Kaiken erikoisjännyyden keskellä ja kesäloman aikana suoritan muutamat kurssit pois siten, että syksylle jää vain pari hassua ja sitten mä olen vihdoin ja viimein suorittanut sen AMK – tutkinnon ja voin vannoa, etten koskaan lähde enää opiskelemaan mitään… Ennen seuraavaa kertaa. Melkoisen varmasti se seuraava kerta tulee, kun mulla on kerran jo haaveitakin, mutta ehkä sitten vähän myöhemmin on sen aika. Kun valmistun, niin mun on tosiaan aika nauttia hetki elämästä, johon ei kuulu yhtäkään luentoa, eikä yhtäkään esseetä tai opinnäytetyötä tai yhtään mitään mikä liittyy koulussa oppimiseen. 😛
-M-