Noniin, vasta-ainekokeet tuli tänään ja mulla diagnosoitiin Basedowin tauti. Eli sillälailla. Tiistaina soittaa endokrinologi ja sitten lähtee rattaat pyörimään ja voidaan aloittaa hoitamaan vihdoin oikeaa sairautta. 🙂
Tän kilpirauhasen kanssa on nähty semmonen draamankaari, että mä totisesti toivon, ettei kukaan joudu tähän samaan ryöpytykseen.
Vuonna 2000 kaikki alkoi kilpirauhastulehduksella. En saanut öisin unta, sain paniikkikohtauksia, hiukset lähti päästä, laihduin, söin, ahdistuin. Kuka 14-vuotias ei kokisi noita oireita? – Kuuluu murrosikään, sanottiin. Mutta eihän ne oireet päästä irti otteestaan. Sain myös yhdistelmäpillerit päänsärkyihin, ne johtui kuulema kuukautisista.
Ihmisen kroppa ja elimistö on kummallisia, sillä ne pystyy sopeutumaan pitkäänkin muutoksiin. Se, että yhtäkkiä aloin nukkumaan hyvin oli alkuun vain plussaa. Ei ollut enää uniongelmia. Väsymys oli alituinen seuralainen, mutta sehän kuuluu kanssa murrosikään.
Kilpirauhaskokeissa kaikki oli aina hyvin ja tuona vuonna niitä sen tulehduksen takia otettiin.
2003 mä aloitin vakituisessa parisuhteessa elämisen ja mä sain ihan silmittömiä raivokohtauksia, itkin paljon, olo ei ollut hyvä ja aina vaan väsytti. Voinette uskoa, ettei mun oma oleminen siinä suhteessa ollut mukavaa ja toisella ei ollut kovin mukavaa mun kanssa. Tosin siihen aikajaksoon ja elämäntilanteeseen mahtui paljon muutakin.
Kilpirauhaskokeissa oli kaikki hyvin.
2004 kipitin oireiden kanssa uudelleen lääkäriin ja silloin mulla väitettiin olevan burn out. Kilpirauhaskokeet otettiin ja kaikki oli hyvin. Mutta Burn out – saikkua sain, mitä en hyödyntänyt.
2007, mun elämäni murheenkryyni vuosi. Burn out. Kaikki väitti niin, lääkärikin. Mä en pysynyt hereillä, en tolpillani ja olin koko syksyn ja talven TODELLA heikossa kunnossa. Joulun ja vuodenvaihteen itkin väsymystäni, kuukausi sairauslomaa burn outiin ja taas kaikki oli hyvin.
2010 syksy veti alamäkeen ja pääsin todella syvälle oireideni kanssa, hereillä olemisen vaikeus, ruokahaluttomuus, turpoaminen, ajatuksen hitaus, nivelsäryt, aivosumu, jaksamattomuus, mielenkiinnottomuus, ihon kuivuminen, hiusten lähtö, kynsien mureneminen, itkuisuus, selittämättömät raivokohtaukset ja kaikki ajoi mut todella syvälle. Mulle mussutettiin taas masennuksesta ja Burn outista. Tällä kertaa mä nousin jaloilleni ja pistin vastaan.
2011 alkuvuodesta aloin keräämään kilpirauhasesta tosissani tietoa ja mulle avautui kokonaan uusi maailma. Luin ihmisten tarinoita netistä ja opin kaikenlaista uutta ja mua osattiin ohjata vaatimaan oikeanlaista hoitoa, mun oireet olivat kuulema suoraan oppikirjasta. Lääkäri yritti viimeiseen asti diagnosoida masennusta, pidin pääni, kilpirauhasarvot puolti vajaatoimintaa ja niin sitten aloitettiin tyroksiini ja mä uskoin vakaasti elämänlaatuni paranevan.
Annosnostosta aina pariviikkoa meni hyvin, sen jälkeen vointi romahti. Annosta nostettiin aina 25µg kerrallaan ja aina sama juttu. Elin vuoristoradassa, missä ei ollut päätä eikä häntää.
2012 Hakeuduin suomen parhaan endokrinologin juttusille. Hän totesi mun olevan liikatoiminnalla. Annosta pienennettiin maaliskuussa 25µg, ja söin 100µg enää tyroksiinia. Mulla oli toksioosin oireita. Kesäkuussa olin kolme päivää ilman lääkkeitä, sen jälkeen söin enää 50µg tyroksiinia ja kun Liotyroniini tuli kehiin, niin sitten 25µg tyroksiinia ja 10µg Liotyroniinia. Hirvitti aloittaa elämä niin pienillä lääkemäärillä. Kesän jälkeen elokuun loppupuolella havaittiin, että arvot oli pompsahtaneet korkealle ja jatkettiin pienemmillä annosmäärillä. Thyroksin 12,5µ ja LIo 5µg.
Ja ennen viimeisimpiä kokeita lopetin lääkityksen kokonaan, sillä liikatoiminnan oireet vain vahvistuivat. Ja viimeisimmät kokeet kertoikin mun olevan liikatoiminnalla.
Ja tänään selvisi Basedow…
Mulla olisi paljonkin sanottavaa siitä, kuinka ihmisten tulisi ottaa selvää kilpirauhassairauksista ja vaatia asianmukaista hoitoa sairaudelleen. Asia ei ole mitenkään vähäpätöinen ja se ei kadota merkitystään milloinkaan. Terveyttään pitää arvostaa ja siihen pitää suhtautua tietyllä vakavuudella, oli kyseessä mikä tahansa sairaus.
Mutta kilpirauhassairauksista mulla on aika laaja kokemus jo ja olen hakenyt siitä paljon asiallista ja asianmukaista tietoa. Koska kyseessä on kuitenkin vahvasti elämänlaatuun vaikuttava sairaus ja uskottua yleisempi ongelma, niin suosittelen jokaista jolla on kilpirauhassairauteen viittaavia ongelmia hakeutumaan lääkärin vastaanotolle.
Varoituksen sana vain lääkäriin hakeutumisessa. Terveyskeskuksesta voi löytyä hyviäkin lääkäreitä, mutta ne ei välttämättä tiedä kilpirauhassairauksista ja niiden hoidosta mitään. Myös yleislääkäreiden tiedot yksityisellä voi olla heikot.
Mun burn outit ja masennukset on jälkeenpäin labratuloksia katselleena ja niitä tulkitsemaan oppineena on olleet akuutteja kilpirauhastulehduksia. Jos muu ei kiinnosta, niin toivon että jokaisen oma henkilökohtainen terveys kiinnostaa. <3
-M-