Pallosilmän tarinointia elämästä
Blogi vastoinkäymisistä ja onnesta. Blogi ihan tavallisesta elämästä.
”Taivas varjele, sä olet laihtunut hirveästi.” Niin, mä olen laihtunut hirveästi. Toisin kun monilla muilla pyöreillä ihmisillä, niin musta se kommentointi tuntuu jotenkin inhottavalle, koska en mä ole laihtunut siksi, että olen muuttanut elämäntapani terveellisemmiksi, enkä siksi että olisin alkanut harrastamaan liikuntaa. Mä olen laihtunut siksi, että olen sairas. Mä en jaksa jokaisen ihmisen suusta… Lue lisää Laihtuminen
Kävin eilen optikolla, kun en nää laseillani mitään. Optikon ammattitaito ei riittänyt mun näkökyvyn edistämiseksi, joten lähtö silmälääkäriin tuli. Optikko totesi mun silmät rutikuiviksi, punoittaviksi, vuotaviksi, ulkoneviksi ja verestäviksi. Päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että varmaan kaikki johtuu kilpirauhasesta. Tänään sitten olen miettinyt kaiken silmäpohjan rappeumasta aivokasvaimeen… Ihan vaan varmuuden vuoksi, kunnes iltasella älyrin kirjoittaa googleen hakusanoiksi… Lue lisää Perhosrauhasen riivaama tyttö
Minä olen epäkypsä, rakentavaan keskusteluun kykenemätön ihminen, joka toimii hetken mielijohteesta, eli impulsioidensa ohjaamana. Tietenkään sinussa ei ole mitään vikaa, vaan kaikki sinun negatiiviset puolesi ovat vain ja ainoastaan minun pääni sisällä. Minä olen tässä se, joka tekee jatkuvasti tulkintavirheitä ja käsittää kaikki sanomasi väärin. Sinä raasu, kun et sanomisistasi ota mitään vastuuta. Onneksi en… Lue lisää Minun vikaani?
Hmm… Tässä on nyt parin vuoden aikana eronnut useampi ystävä, kaveri ja tuttava… Aika usein minäkin pääsen vastailemaan kysymyksiin, että miten tästä pääsee yli? Mitään varmoja konsteja ei kai oo ja jokainen yksilö käy sydänsurunsa tavallaan läpi. Niin mäkin tein. Ja niin muutkin. Mun keinot oli varmaan aika tavanomaisia. Jutella ystävien kanssa ja haukkua tyhmiä… Lue lisää Ontuvia ohjeita sydänsuruihin
Tässä kuluneina sairauslomaviikkoina mä olen tullut taas huomanneeksi oman laatikkoni ulkopuolella muutakin elämää, kun vain omani. Toki omissakin kriiseissä on ollut tekemistä ja ajateltavaa, mutta niin on monella muullakin. Ystävä joutuu odottamaan terveysdiagnoosiaan kuun loppuun ja vielä kuun lopunkin jälkeen on odotettavaa. Epävarmuus ja pelko on inhottavat liittolaiset näissä asioissa, etenkin omaa terveydentilaa ajateltuna. Mun… Lue lisää Elämän pienet suuret kriisit
Tänään Apulannan Ihme-biisi tulkittavissa… Toni Wirtanen vaan osaa löytää sanat. Biisi on kuunneltavissa TÄÄLTÄ Joudun pohjustamaan tätä sillä, että meillä oli aika suuri riita parhaan ystäväni kanssa ja oltiin suoraansanottuna vittumaisia toisillemme. Saatiin sopu ja saatiin puhuttua asiat halki. Tuo Apulannan biisi on samalla meidän yhteinen läppä, joka sopii osaltaan molempien elämään, koska me ollaan… Lue lisää Apulanta Ihme
Mä olen katsonut Gilmoren tyttöjen ensimmäisen tuotantokauden ja maannut sohvalla. 🙂 Mä en tykännyt siitä, kuinka se kausi päättyi, koska toista päähenkilöä kosi ihan väärä mies. 😛 Vääristä miehistä puheenollen. Niitä ratkasuja kai kaikki naiset tekee elämässään, eli valitsee itselleen väärän puolison syystä tai toisesta. Mullakin on ollut niitä vääriä ehdokkaita aika monta! 😛 Mut… Lue lisää Painoja vaakakuppeihin
Noniin… Tytön tarinointia luvassa kuluneesta viikosta… Maanantaina mä olin työkaverin kanssa yliopiston kirjastossa etsimässä materiaaleja mun koulutöihin. Meinattiin siellä kirjaston kellarissa kuolla liikutettavien peltihyllyjen väliin, kun joku alko veivaamaan meidän puolta kiinni. Mä olen kohtuullisen pieni ihminen, mutta onneksi mulla on kova ääni. 🙂 Ei ois ollut kiva kuolla kirjastoon. Maanantain ja tiistain välisenä yönä… Lue lisää Kipu on ystävä… Vai onko?
Mä en ole yksin mun koulutehtävien kanssa. Saan työkavereilta juurikin sen tuen, mitä tarvitsen. Tänään mennään yhden työkaverin kanssa yliopiston kirjastoon ja se lupasi auttaa mua alkuun ja haalimaan materiaalia. Jee! 🙂 Katkeruus on kaunista… Tai sitten ei. Mä olen nyt törmännyt avun vastakohtaan ja ilkeyteen myös. Miks hemmetissä joku edes vaivautuu olemaan katkera ja… Lue lisää Ei se aina ole niin helppoa, miltä se näyttää.
Mä olen siis koerkeakoulutasolla aikuisopiskelijana… Minusta tulee isona yhteisöpedagogi, mikäli en kuole annettuihin vaatimuksiin ennen sitä. Jos et koskaan ole opiskellut missään aikuispuolella, niin suosittelen korkeakouluopintojakin nuorisopuolella. Jos kuitenkin haluat lähteä aikuisopiskelemaan, niin pyydän sinua painamaan mieleeni seuraavat asiat: 1. Olet edelleen todennäköisesti kokopäivätöissä, pyydän huomioimaan työpäivän jälkeisen väsymyksen ja huomioimaan, ettet saa nukkua päiväunia,… Lue lisää Minä olen aikuisopiskelija kokopäivätyön ohessa
Tänään koittaa taas lähtö Pohjois-Karjalaan. 🙂 Alkuun mä oikeasti mietin, että kauankohan mä tota ravaamista Joensuuhun jaksan, mutta nyt mä oikeasti odotan sinne pääsyä. Mikään ei tunnu vapauttavemmalle, kun se, että mä voin jättää arjen tänne etelään; – Työn, omat huolet, muiden huolet ja kaiken muun. Mä pääsen jauhamaan toisten nuoriso- ja vapaa-aika-alan ammattikaisten kanssa… Lue lisää Minä lähden Pohjois-Karjalaan osa 2
Koska mä olen nyt valittanut paljon tosta kaulalla olevasta 25grammaa painavasta perhosen muotoisesta ihmiselle elintärkeästä rauhasesta, niin voin jatkaa asiasta valittamista edelleen. Sanonpahan vain, että jos mun kilpirauhanen alkaa tökkimään ja siitä lukeminen keljuttaa, niin voipi sitten vaikka olla lukematta asiasta. Tai pohdiskella pienessä päässään, että miksi se ärsyttää tai millä tavalla se on itseltään… Lue lisää Riivaava perhosrauhanen
Yleensä joku ulkopuolinen vaikuttaja tekee elämästä helvettiä. Mun tapauksessa se helvetti tuleekin mun sisältä, musta itsestäni, mun kilpirauhasesta. Mulla on ollut tähän mennessä kolme eri selitystä mun kilpirauhasen vajaatoiminnan syyksi. 1. Tuntemattomasta syystä johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta. 2. Autoimmuuni thyreodiitti (autoimmuunitulehduksesta johtuva vajaatoiminta.) Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä: 3. Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta. Eli siis edes selkeää selitystä… Lue lisää PerhosrauhasHelvetti
Kipeät muistotkin on jiskus käsiteltävä. Tää kulunut viikko on kyllä mennyt todellakin niiden käsittelyyn. Viime talvi otti multa melkein kaiken pois. Hyvä, ettei siinä hötäkässä mennyt usko itseen ja usko kaikkeen muuhunkin. Vielä kevätkin oli kohtuullisen raskasta aikaa ja toisinaan edelleenkin ne kevään muistot valtaa mielen… Ja niiden käsittelyyn tulee kulumaan aikaa ja tulee menemään… Lue lisää Iloja!