Perusaamu alkaa vihaamalla herätyskelloa liian lyhyiden yöunien jälkeen. Aamuisin tyyny tuntuu parhaalta ystävältä ja peittokin on mukavan tuntuinen, siitä sitten noustaan. Aamutoimet, hampaidenpesu, purskuttelu suuvedellä, kissojen ruokkiminen, vaatteiden päällepukeminen… Kahviakaan ei kerkeä keittämään, pakko pistää vauhtia, jotta kerkee bussiin. Ainiin, aamulääkkeet… 100-150µg tyroksiinia, 20mg somacia ja 20mg kortisonia huiviin ja puolen kilometrin pikamarssi bussipysäkille on valmis alkamaan.
Pääsen pysäkille, bussin saapumiseen on kolme minuttia, juon janooni puoli litraa vettä. Bussi tulee, astun bussiin, piippautan matkakorttia. Vituttaa jos joku kehtaa istua mun vakkaribussissa mun vakkaripaikalla, joudun uuden tilanteen eteen ja istahdan johonkin muualle. Metro-lehden tekstaripalsta viihdyttää minua 20minutin bussimatkan ajan.
Jään bussista pois, kiitän bussikuskia, sytytän tupakan ja lampsin kohti työpaikkaa.
Töissä olen puoli kahdeksan leimaamassa kellokorttia, menen toimistoon. Siellä on muutama muukin aamuvirkku jo paikalla. Tarkastan Facebookin ja sähköpostin. Kello on kahdeksan ja menen aamukahville. Vartti aikaa juoda kahvia ja sitten alkaa rumba, jolloin repean mitä kummallisimpiin tilanteisiin ja hoidan toisinaan mitä ihmeellisimpiä tehtäviä. Tässä vaiheessa ei enää saa väsyttää, eikä vituttaa (ainakaan näkyvästi), vaan on se hetki, kun pitää ymmärtää, jaksaa kuunnella ja olla tilanteissa aidosti läsnä.
Ohjaan nuoria oikeaan paikkaan, tarkastan että laput on täytetty oikein, ryhmäytän, keskustelen työkavereiden kanssa, teen yhteenvetoja. En istu alas ennen iltapäivää, en pääse pakoon tehtäviä, sillä ne löytää mut aina. 😉 Iltapäivällä suunnittelen leirikoulua kollegan kanssa, saimme pomolta luvan. Olen innoissani.
Neljältä poistun hyväntuulisena töistä ja 10kilometriä hyötyliikkuneena.
Kotona odottaa valmis ruoka, miehellä on ollut vapaapäivä. Saan aitoa karjalanpaistia ja keitettyjä perunoita. Kotikin on puhdas. Eilen oli minun siivoussavottani. Imuroin, pesin pyykkiä ja astioita, lattiakin tuli pyyhittyä, tasot siistiksi ja muuta vastaavaa. 🙂
Syödään, sen jälkeen katson telkkarista kaksi jaksoa 70’s showta, melkein nukahdan sohvalle, mutta paras ystävä herättää soittamalla. Sovimme ruokailevamme keskiviikkona Raxissa.
Koittaa ilta, menen suihkuun, pesen hampaat, siivoan kissojen vessan, poltan tupakan, juon teetä ja viimeisenä otan kaikki mahdolliset iltalääkkeet ja sitten pehkuihin odottamaan unta. 🙂
Ei arki oikeasti ole ihan paskaa. 🙂 Mä arvostan omaa arkeani. 🙂
-M-