Monilla meistä on harhaluuloja ja kuvitelmia itsestään. Mun viimeisin harhaluulo itsestäni oli se, että en osaa ruotsia, en sitten yhtään ja koko kurssi tulee menemään uusiksi ja AMK Ruotsi on aivan hirveää kuraa. Olin varma, että tukikurssi tulee menemään ihan täysin penkinalle, muttei se ainakaan kahden referaatin, kirjoitelman ja sähköpostin osalta mennyt huonosti. Sain kehuja siitä, että osaan ilmaista itseäni napakasti, lyhyesti ja ytimekkäästi ja arvioinnin mukaan tehtäväni olivat kiitettävän tasoisia. Enää odotellaan sitten Ruotsin kokeen tuloksia ja kaksi kurssia olisi vielä kahlattavana läpi. Noi kiitettävät nostaa mielialaa, mutten mä siltikään oikeasti juurikaan osaa ruotsia. Sanoja multa löytyy ihan kohtalainen repertuaari, mutta muuten en olisi ilman googlen kääntäjän apua selvinnyt. Kääntäjä tekee virheitä ja käyttää kummallisia sanoja, mutta siinä mä opin kuitenkin korjaamaan lauseet oikeaan muotoon ja järjestämään sanat oikein, opin uusia sanoja ja paljon samaa tarkoittavia uusia sanoja.
Mä opin kielet nopeasti ja pystyn omaksumaan ja ottamaan vastaan sekä sisäistämään hirvittävän määrän tietoa. Siksi mä kai olen opiskellut paljon. Mä olen nopea oppimaan. Ja luulen, että opin monet asiat nopeammin, kuin monet kanssaihmiset. (Nyt saa sanoa eriävän mielipiteen, jos kokee sen tarpeelliseksi.)
Mä olen tyypillinen suomalainen siinä mielessä, että aliarvioin itseni ja osaamiseni. Mä olen kuullut olevani monissa jutuissa hyvä, mutten pidä itseäni siltikään sen kummempana, kuin muitakaan ihmisiä, vaikka joidenkin mielestä mulla olisi aihetta siihen. Mä en halua markkinoida itseäni ja sen nöyryyden mä olen oppinut kantapään kautta. Putoaa nimittäin korkealta ja kovaa, jos ei pidä varaansa. Voinhan mä tuolla kylillä huudella, et oon maailman paras nuorisotyöntekijä, mutta entä jos joku henkilö joku kaunis päivä vaatii, että toteennäytän sen. Millä mä todistan mitään, jos en ole maailman paras?
Sama pätee siihen, että kun sanoo olevansa organisointikykyinen ihminen. Mitä sä osaat organisoida? Miksi kukaan ei tarkenna mitä organisointikyvyllään tarkoittaa. Osaatko organisoida muka kaikkea? Säätä? Taloutta? Elämääsi? Kokouksia? Työtä? Mä oon joitain työhaastatteluita tehnyt ja vaatinut aina selvityksen siitä, mitä organisointikyvyllään tarkoittaa.
Tai että on sosiaalinen ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Sosiaalinen voi olla, mutta mitä teet jos et tule toimeen kaikkien kanssa? Miten ratkaiset ristiriitatilanteet?
Työkaverit on lukeneet mun tekstejä, mitä olen tuottanut ja yksi tuumasi tänään: ”Harva meijän yliopistoryhmästäkään tuottaa noin laadukasta tekstiä” Mitä tohon nyt sanoisi? Yrittikö se lisätä mun motivaatiota vai kehuiko se oikeasti? Taivas tietää ja sitä työtä arvioiva opettaja.
Mun opinnoissa tuottamat tekstit on kaukana siitä, mitä tää blogikirjoittelu antaa ymmärtää. Täällä on semmonen kirjotusvirheiden kirjo, ettei paremmasta väliä. 🙂
Siinä missä jotkut ihmiset aliarvioi itseään, niin toiset yliarvioi itsensä täysin ja se on mun kohtuullisen realistisesta näkökulmasta katsottuna vieläkin ärsyttävempää ja typerämpää, kuin itsensä aliarvioiminen. Joskus tekisi mieli oikeasti sanoa niille ihmisille, että: ”Ei sä et ole sen kauniimpi, kun kukaan muukaan. Katopa peiliin ja mieti mitä voit itsellesi tehdä.” ”Etkä sä myöskään ole sen viisaampi kun kukaan muukaan, tolla älykkyytes korostamisella teet itsestäsi todellisuuttakin tyhmemmän.” ”Ja noudatatko sä itse oikeasti omia neuvojasi, jos noudatat niin en ihmettele, miksi elämäsi on niin syvältä.”
Joo, mä tiedän, olen ilkeä ja kohtuuton, mutten koskaan ole sanonut noita sanoja kenellekään itseään yliarvioivalle ihmiselle ääneen ja uskokaa pois tällä työhistorialla on tavannut semmoisia ihmisiä paljon niin henkilökohtaisesti, asiakkaina, kuin työkavereina ja esimiehinäkin.
Ne tyhjät tynnyrit kolisee kaikkein kovimmilla desipeleillä ja niitä jaksaakin kolistella. Täys tynnyri on raskas kolisteltavaksi, ei semmosta kukaan jaksais heilutella. 😛
Lainaan vähän muokaten ystävääni: – Suun ei pitäisi kirjoittaa shekkejä, joita kroppa ei pysty lunastamaan. 😀
-M-