Ei enää niin pallosilmä

Tänään koitti paluu kahden ja puolen viikon sairausloman jälkeen töihin. Oli ihana palata, kun mut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi takaisin. Tämän hetkisessä työpaikassani viihdyn pääsääntöisesti hyvin. Työkavereita löytyy eri ikäluokista ja muutenkin työkentely moniammatillisessa yhteisössä on palkitsevaa. Ja pikkuisen mukaan omaa henkilökohtaista ”narsismiakin”, nimittäin musta on äärimmäisen mukavaa olla pidetty työntekijä. ^^

Tänään kävin Meilahdessa endokrinologian polilla ja vähän oikeasti jännitti, että minkähänlaista vaahtoamista endolta saa tänään odotella. Lääkäri pyysi sisään ja totesi jo ovella: ”Sä näytät ihan erinäköiseltä, kun keväällä!” Katsoin kummissani lääkäriin ja se selitti, että leikkauksen jälkeinen muutos on aivan uskomaton ja että tulosta vihdoin näkyy. Lääkäri testasi silmien liikkuvuuden, värinäön ja mittaili ulkonevuutta. Kaikki kunnossa. Paitsi luomet, jotka operoidaan ensi vuonna. Sen jälkeen (mikäli kaikki menee hyvin) mulla pitäisi olla ihmissilmät mopsisilmien sijaan. 😀 Enää silmät ei ole tulehtuneet, eli sekin on äärimmäisen positiivinen asia.
Sen lisäksi keskusteltiin MabThera hoidosta, joka aloitetaan 28.10. Kestoltaan tiputus on 8 tuntia ja jotain tekemistä kannattaa ottaa mukaan. Luulin jo päässeeni kortisonista eroon, mutta nehän rännittää sitä muhun osana MabThera – hoitoa. Teki mieli huutaa ruma sana ääneen ja kovaa, hillitsin itseni ja nyökkäilin. Mitä sitä muutakaan voi enää tehdä???
Sitten alettiin tutkimaan mun kilpirauhasarvoja ja lääkäriltä meinasi päästä ruma sana… Kolmesta arvosta oli TK:ssa otettu vain yksi eli TSH-arvo, mikä etenkin mun kohdalla on aivan täysin turha. Kyseli, että onko mulla liikatoiminnan oireita, vastasin kieltävästi ja nyt tuli lähete sitten laajempiin kokeisiin ensi kuulle.

Pallosilmä ei ole siis enää niin pallosilmä, kuin vielä viime keväänä. Silmät on siellä missä pitääkin ja loput leikkaukset on enää kosmetiikkaa. Itse olin varautunut olemaan pallosilmä koko lopun elämääni, mutta ilmeisesti ei tarvirtsekaan olla. Jos MabThera – hoidolla saadaan vasta-aineet nollaan (mahdollisuudet on 50-50), niin tää homma alkaa olemaan oikeasti voiton puolella ja kohta koko Basedow on muisto vain. Jos MabThera ei auta, niin sitten varmaan keksitään jotain muuta. Aika näyttää ja hoidot.

Kun tää ruljanssi aikanaan on ohi, niin mun on varmaan pakko oikeasti keksiä itelleni joku harrastus, sillä tähän asti olen melkein kerran viikossa käynyt lääkärissä hoidoissa tai tutkimuksissa. Mutta valoa tunnelin päässä. 🙂

-M-