Tänään menin ahdistuneena ja masentuneena heti aamusta Meilahteen silmäpolille, jos kerran sisätautien polilla ollaan sitä mieltä, että mun silmät on aivan kamalassa kunnossa, niin mitähän mieltä silmälääkäri mahtaa olla?! Varauduin kuulemaan huutia röökaamisesta, stressaamisesta ja siihen, että saan kunnon terveysluennon ja käskyn muuttaa paikkaan, missä silmät voi hyvin.
Mikään ei valmentanut mua lääkärin kohtaamiseen, lääkärin käytös ei ollut odotettua ja mikään ei oikeastaan mennyt niin kuin itse ajattelin. Istuin käytävällä ja mut pyydettiin huoneeseen, lääkäri katsoi mua silmiin ja totesi: ”Mahtava homma, noi sun silmäthän on tosi hyvät!” Tässä vaiheessa mä katsoin huoneessa ympärilleni ja mietin, että kelleköhän lääkäri mahtaa puhua. Hoitajat ja harjoittelijat oli viereisessä huoneessa ovien takana… Mä katsoin lääkäriä ja totesin: ”Musta nää näyttää pahemmille, kun ennen leikkausta, niin on monet sanoneet.” Lääkäri kaivoi koneelta kuvan mun silmistä, joka oli otettu viikkoa ennen leikkausta. Hän pyysi huomioimaan, ettei mun silmät ole niin punoittavat ja aran näköiset ja alaluomi on tullut paikoilleen.
”Se joka kuvitteli, että näin vaikea Basedowin silmäoireyhtymä saadaan kuriin yhdellä leikkauksella, kuvittelee väärin. Siinä tehtiin tyhmästi, että sut leikattiin kiireellisenä, sillä sulla oli tauti vielä silloin aktiivisessa vaiheessa.” Selitti lääkäri ja mä nyökyttelin, koska tieto ei ollut mulle uutta.
Seuraavaksi lääkäri tutki mun näön ja näkötarkkuus oli hieman parantunut, värinäkö oli edelleen tallella ja silmien liikkuvuus on palautunut normaaliksi. Ennen leikkausta mun silmien liikkuvuus oli rajoittunut jonkin verran ja niiden liikuttaminen teki kipeää. Nyt liikuttaminen ei tehnyt kipeää ja lääkärikin ilahtui tästä asiasta. Kaksoiskuvia ei juurikaan ole, mutta siitä huolimatta lähete syyskuulle karsastuspolille ja ne miettii siellä sitten, että kuin killissä mun silmät todellisuudessa on.
Sitten oli se hirvein osuus, eli silmien ulkoneman mittaus. Lääkäri laittoi mittarin paikalleen, katsoi lukeman, katse oli hämmästynyt ja nyt viimeistään mä odotin sitä ripitystä, lääkäri avasi suunsa ja sanoi: ”Sun silmät on menneet leikkauksen ansiosta neljä millimetriä sisään, joten se on todella ollut onnistunut operaatio!” Mä yritin änkyttää, että sisätautien polilla oltiin toista mieltä, mutta silmälääkärin mielestä silmät oli hyvät.
Silmälääkäri perui mun kiireellisen silmien dekompressioleikkauslähetteen ja seuraava silmäleikkaus on syyskuussa, tarkkaa päivämäärää ei vielä ole. Silmälääkäri rauhoitteli mua ja tuumasi, että ne vetää ihme dramatiikkaa sisätautien polilla. 😛
Lopuksi mulle laitettiin laajentavia tippoja silmiin ja tutkittiin silmänpohjat, näköhermot ja kaikki muu ja silmät on kunnossa, eli huoletta saan olla kesän. 🙂
Silmälääkärikäynti oli siis positiivinen kokemus ja opinpahan sen jo toistamiseen, että sisätautienpolilla on tosissaan vedetty vähän overiksi ja ne haluaisi kiireellisenä olla leikkelemässä mua jokapaikasta. Mutta kiva että reagoidaan ja nopeasti, onneksi silmälääkäri on kuitenkin valveutunut ja osaa sitten toppuutella. Ei mun asiat tosiaan ole niin huonosti, kun väitettiin niiden olevan, eikä niin huonosti, kun itse ajattelin niiden olevan. 🙂
Noin vuoden päästä mulle tehdään näillä näkymin viimeinen leikkaus silmiin ja se on sitten joku luomikirurgia. Sitä ennen on dekompressioleikkaus nro 2 ja se on helpompi, kuin mitä nro 1. oli. 🙂
Pallosilmän valtakunnassa kaikki siis ok. 🙂
-M-