Tänään oli taas verikoepäivä. Mä kuvittelin meneväni kilpirauhaskokeisiin, eli yksi putkilo verta ja se siitä. Mutta hämmennyin, kun hoitaja kaivoi kasan erivärisiä putiloita pöydälle ja oli pakko kysäistä, että mitähän kaikkea ne tahtoo katsoa mun verestä tällä kertaa. Ne otatti laajan verenkuvan (taas), kilpirauhasen liika- ja vajaatoiminnan vasta-aineet (eihän se ole kuin kolmas kerta kahden kuukauden sisään), perus kilpirauhaskokeet ja vielä lisäksi veriryhmän. Mä en usko, että mun veriryhmä on hirveästi muuttunut umpparileikkauksen jälkeen (26.9.2012) tai kilpparileikkauksen jälkeen (19.4.2013) ja tuskin se on silmäleikkauksenkaan jälkeen muuttunut (2.5.2013).
Mulle joskus sanottiin, ettei kilpirauhaseen liittyvää T3V – arvoa noin vaan mittailla, kun se on niin kallis. Mutta nyt mulla on joka välissä tutkittu veriryhmää, ei kai sekään mikään ilmainen tutkimus ole?! *mutinaa*
Kun kävelin kaatosateessa takaisin työpaikalle sairaalasta, niin pohdiskelin, että miksi multa mittaillaan nyt niin tiuhaan myös kilpirauhasen vasta-aineita. Tokihan se on jatkohoitojen kannalta äärimmäisen tärkeää tietää, että onko basedowin tauti vielä aktiivinen vai onko tilanne jo stabiloitunut. Mutta kun peiliin katsomalla selviää totuus siitä, että mun Basedow on edelleen aktiivinen. Ainakin silmien perusteella. No, tulokset sen ensiviikolla sitten kertoo.
Ja siinä kävellessäni annoin ajatuksen vaeltaa noin vuoden taakse, kun vasta-ainekokeita pyysin. Mua hoitava tk-lääkäri ilmaisi, ettei niitä ilman mitään selviä syitä oteta. Mun mielestä syyt oli selvät, pätevät ja asialliset, mutta lääkärin mielestä ei. Puoli vuotta myöhemmin vasta-ainekokeet otatettiin Töölön Mehiläisen, sekä työterveyden kautta ja totuus oli se, että ne kokeet olisi olleet ihan aiheelliset jo aikaisemmin.
Mutta mitäpä sitä enää asiaa itkemään. Se on nyt menneisyyttä ja lienee aika keskittyä tulevaan.
Tänään unohdin, että mulla on silmien jälkitarkastus Meilahdessa, joten harmittaa aivan hemmetisti. 🙁 Mä en ymmärrä, että kuin huonomuistinen sitä ihminen voi olla, ettei edes kalenteriaan muista lukea. Ja huomasin asian sen verran myöhään, etten enää voi soittaa ja pyytää uutta aikaa, joten sen asian hoitaminen siirtyy maanantaille.
Alkuviikosta meillä oli hirveä riita miehen kanssa, joka kuitenkin saatiin selvitettyä. Sen jälkeen perhepiiristä tuli ikäviä uutisia, sitten olen selvitellyt kesälomiini liittyviä sotkuja ja nyt sitten huomasin unohtaneeni tuon ajan!!! Mä tahdon niin mennä kotiin ja käpertyä peiton alle pois pahan maailman silmistä. 🙁
Tosin, eipä näille mitään voi ja eiköhän asiat kuitenkin järjesty. Niin ainakin toivon.
Eli tämmöistä sekoilua tämä mun elämäni tänään…
-M-