Tänään kotiuduin Meilahdesta uuteen kotiin. Leikkaus sujui hyvin ja nyt olisi tassussa kolme viikkoa sairauslomaa. Lääkkeitäkin käytössä pienen apteekin verran. 😉 Löytyy Panacodia, 600mg buranaa, antibiottivoidetta silmiin, kortisonia ja ihan suun kautta otettavia antibiotteja. Viikon päästä lääkemäärä sitten pienenee.
Anestesia oli yksi pienimuotoinen helvetti ja oikeastaan leikkauksen jälkeen hoitajien toiminta ei liiemmin ansaitse kehuja. Siinä lääkepöllyssä yritin kertoa, että rähmä sattuu ja painaa silmiin, että haluan rähmän pois. Sain lisää kipulääkettä ja tajuttomuus tuli heti. Kun uudelleen heräsin valittamaan rähmästä, niin joku fiksu päätti teipata mun silmät kiinni ja vasta seuraavana aamuna joku nero keksi, että multahan voitaisiin vaikapa uolaliuoksella pyyhkiä rähmää pois silmistä. Että sillälailla.
Joudun kolmena iltana pistämään navan viereen piikin, jotta vältyn ylimääräisiltä veritulpilta. Ja viikon sisään silmäturvotuksenkin pitäisi laskea ja mun alka taas näyttää ihan ihmiseltä. 😛 Loppuviikosta olisi tarkoitus vierailla työpaikalla, mikäli en näytä ihan ilmestyskirjan pedolta.
Muuten kaikki meni ihan hyvin. Näkö on tallella ja en enää näe kaksoiskuvia. Katsotaan mitä tapahtuu kun silmät tästä tosissaan alkavat elpymään ja pitääkö paikkansa se, että ne turvotuksen poistuessa ovat kaksi milliä syvemmällä kuopissaan, kuin ennen leikkausta… 🙂
****
Muuttokin meni hyvin. Viimeinen päivä, eli Vappuaattona muutettiin mun kamat uuteen kotiin ja ensimmäinen päivä muutettiin miehen kamat. Hommaa tässä ympärillä on vielä ja se ei ihan heti kesken tunnu loppuvan. Kaaosta näyttää ympärillä riittävän. Mutta jos jotain positiivista pitää löytää, niin astianpesukone ja pyykinpesukone on paikoillaan, eli tästä kun tokenen, niin pääsen ihan tosisani tekemään hommia uudessa kodissa jotta kaikki on tupareita varten valmiina.
64 neliöiseksi kolmioksi tää asunto tuntuu hirveän isolta, etenkin siinä vaiheessa, kun saadaan kaikki ylimääräinen tilpehööri pois pöytätasoilta, mä inhoan joka puolella lojuvaa tavaraa ja tää kämppä pitäisi tosissaan saada siistimmäksi.
Ja siis iso kiitos muuttoporukalle, joka ikinen mukana ollut oli tarpeellinen ja tärkeä. Noinä hetkinä näkee ihan todella, että ketkä on oikeita ystäviä. 🙂 Ja kiitos myös kaikille, jotka on välittäneet ja olleet hengessä mukana niin muutossa, kun kuulumisten kyselyissä… Tästäkin noustaan vielä. 🙂
****
Sen mä vaan sanon, että kyllä on yksi pieni kilpirauhanen aiheuttanut yhdelle ihmiselle harmia ja päänvivaa ja siinä samassa myös sivullisille. Matka kilpirauhasen kanssa on ollut pitkä, nyt sitä ei enää ole. Vielä kun saadaan klaarattua tää mun silmäongelma kondikseen, niin uskon, että elämä vihdoin hymyilee minullekin. 🙂
-M-