Noniin… Nyt onkin näin lauantaiaamun kunniaksi paljon asiaa… 🙂 Syy muuten siihen, että olen näin aikaisin hereillä on se, että tulin siskonpoikia vahtimaan aamutuimaan, jotta poikien vanhemmat pääsee töihin.
Kilpirauhasen poistoleikkauksesta tuli tieto jo torstaina ja totaalipoistoleikkaus tehdään 19.4. Osa on toipunut leikkauksesta nopeasti ja osa hitaammin, eli katsotaan kuinka itselle käy. Mä tosissani valehtelisin, jos väittäisin ettei mua jännitä tai pelota yhtään poisto-operaatio. Mutta ilman kilpirauhasta voi elää ja siitä on tuhansia todistajia. 🙂 Mutta toipumisprosessi pelottaa, ei pelkästään leikkaushaavan paraneminen vaan myös se, että saadaanko Tyroksiinit kerralla oikeaan balanssiin vai joutuuko sen kanssa säätämään.
Eilen tuli myös tieto, että aikaisin maanantaiaamuna pitää olla sillä toisella endopolilla silmien magneettikuvauksessa, eli samaan aikaan kun tässä on edessä leikkaussäädöt, niin samaan aikaan aloitetaan operaatio: – Silmät kuntoon. Kaksi isoa proggista päällä samaan aikaan… Katsotaan, mitä tässä sitten seuraavaksi tapahtuu näiden kahen asian osalta.
Leikkausaikataulut on kuitenkin selvillä ja koko viikon 16 ohjelma. Päivää ennen leikkausta hoitaja soittaa ja käydään mun terveystietokuponki läpi ja kahta päivää ennen leikkausta lampsin labroihins, joissa otetaan kolme koetta ja lähetteen perusteella en ainakaan ymmärtänyt, että mitä kokeita, mutta ystäväni google auttaa siinä asiassa varmasti. 🙂 Ja päivää ennen leikkausta mun pitää vielä klo: 14-15 välillä soittaa osastolle ja sopia kellonaika, jolloin ilmestyn paikalle.
Mies on hoitanut jo leikkauspäivän ja siitä kaksi seuraavaa päivää vapaiksi, joten ainakaan ei tarvitse olla leikkauksen jälkeen yksin. Vaikkakin umpparileikkauksen jälkeen olin yksin kotona ja pärjäsin ihan mukavasti, mutta helpottahan se oikeasti leikkauksen jälkeistä elämää, kun on apuja.
Miehen asunto saatiin eilen myytyä ja me ollaan kesäksi muuttamassa yhteiseen kotiin, vielä ei tiedetä, että minne mutta todennäköisesti jostain asunto saadaan. Siinä kolmas iso asia jo tähän saan tekstiin…
Kaksi isoa asiaa liittyy siis kilppariin tavalla tai toisella ja tuo kolmas on se isoin elämänmuutos. Kuusi itsenäistä vuotta on jäämässä taakse ja nyt olisi aika sitten pistää hynttyyt yhteen miehen kanssa. Sen jälkeen talouteen kuuluu kaksi aikuista, kaksi kissaa ja osa-aikaisesti 5-vuotias lapsi.
Pääsääntöisesti ajatus tuntuu mukavalle, että saa alkaa jakaa elämäänsä toisen kanssa ja elämä muuttuu toisenlaiseksi. Elämä ei ota mitään, jos sille ei mitään anna. Mutta nyt mä haluan antaa ja heittää itseni peliin, kokonaan.
Elämä siis on muuttumassa kilpirauhasettomaksi ja muutenkin toisenlaiseksi ihan lähitulevaisuudessa. Eletään todellakin jännittäviä aikoja…
Tädin tollottimet tollottaa hereillä, joten blogin kirjoittaminen muuttuu haasteelliseksi…
-M-