Minä olen sellainen, että kun alan itkemään, niin itkulle ei sitten näy loppua. Alkuun yleensä itken jostain syystä ja jossain vaiheessa se kääntyy niin, että itken sitten aivan kaikkea. Ei kai se mikään ihme ole, jos ihmiset pitää hulluna. 🙂 Tällä kertaa silmien vuotamisen syynä ei ole siis Basedowin taudin silmäoireyhtymästä johtuva silmien vuotaminen (vaikka se todennäköisesti edesauttaa vuotamisoperaatiota hyvinkin paljon), vaan henkinen ahdistus ja se, että on henkisesti lujilla.
Kaikissa suhteissa on ongelmansa, omassanikin. Ne vain tällä hetkellä on meidän suhteesta riippumattomia ongelmia, noin niin kun pääsääntöisesti.
Töissäkin eletään henkisesti raskasta aikaa, kun kevät taas koittaa ja kiire valtaa aivan jokaisen. Valo lisääntyy, lumi sulaa ja ihmiset ahdistuu. Niin työkaverit, kuin asiakkaatkin. Ja siinähän sitten on meikäläisellä savottaa.
Ystäväpiirissä kuohuu hyvien ja huonojen asioiden vuoksi. Ja erinäisistä seikoista johtuen olen tehnyt eilen aikamoista ajatustyötä, ajattelin asioita kriittisessä valossa niin kauan, että tuntui, kuin aivot olisi nyrjähtäneet.
Ja viimeisenä, muttei todellakaan vähäisimpänä… Tämä hemmetin sairaus ja sen mukanaan tuomat ongelmat. Voi kyllä, alan jo itsekin kyllästymään siihen, ettei tämä tosissaan muutu vieläkään mihinkään ja edelleenkin odotan kirralta postia ja edelleen silmät mollottaa kuopistaan ja edelleen tunteet heittelee laidasta laitaan.
Mä ehkä olen terästä, mä ehkä olen yli-ihminen ja äärimmäisen sitkeä persoona, mutta näitäkin päiviä on, kun tuntuu, että aivot on muuttuneet marjapuuroksi ja kahlaa samalla jossain harmaassa mössössä. Ajatuksetkin tuntuu olevan jotain määrittelemätöntä tunnemassaa ja oikein mistään ei tunnu saavan otetta. Suoritan todellakin sen, mikä vaaditaan ja enempikin.
Tänään sairauden oireet on olleet taas aika pahat… Väsyttää ja kroppaa on hankala kontrolloida, silmät on kuivat, kuin Saharan autiomaa, niitä polttelee lujaa. Poskionteloiden limakalvot on niin kuivat, että niistän verta. Jalat ja kädet on todella kylmät ja välillä taas hiki lentää ja kroppa vapisee kun horkassa. Päätä jomottaa ja raajat puutuu… Tänään siis tämmöinen päivä…
Ja tänään siis tämmöinen valitusblogi. Mutta ymmärtänette, miksi kirurgiaikaa odotan, kuin kuuta nousevaa… Kaikkeen muuhun elämässäni voin vaikuttaa, paitsi tähän kilpirauhasen toimintaan ja sen toiminnasta on oma hyvinvointini isosti kiinni. Etenkin tänään.
Kiitos ja anteeksi.
-M-