Mun aivoihin on sattunut hirveästi eilisen ja tämän päivän aikana. Mä olen pohdiskellut ystävyyttä ja sitä, mitä siltä voi oikeastaan vaatia. Ja onko kyse enää ystävyydestä silloin, jos toinen osapuoli alkaa vaatimaan asioita?
Jokainen meistä tietenkin määrittelee itse, että mimmoisia ystäviä lähipiiriinsä haluaa ja mitä ystäviltä odottaa. Mitä mä odotan mun ystäviltä?
Mä odotan omilta ystäviltäni sitä, että ne on luotettavia, ne on henkilöitä, joille mä voin uskoa omia asioitani. Mä odotan ystävyydeltä sitä, että mä viihdyn kyseisten henkilöiden kanssa ja että ystävien kanssa voi nauraa ja jakaa hetkiä.
Ystävystyminen vaatii aikaa ja hyväksi ystäväksi kasvetaan ja opitaan. Ystävyys ei ole parisuhde, se on sata kertaa vaikeampi, monimuotoisempi ja monimutkaisempi ihmissuhde, joka muovautuu hitaasti. Ystävyys on tietoa siitä, että joku välittää ja jotain kiinnostaa omat asiat myös silloin, kun menee huonosti. Ystävien tehtävä on kritisoida ja kyseenalaistaa silloin, kun kukaan muu ei uskalla niin tehdä. Ystävien pitää pystyä olemaan suoria silloinkin, kun se ei välttämättä ole mukavaa. Ystävät kritisoi, koska ne on huolissaan ja ystävän mielipide on tarkeä ja merkityksellinen ja toinen näkökulma asialle. Sitä ei tarvitse noudattaa, mutta ainakin joku on sanonut oman näkemyksensä.
Ystävät soittelee, tekstailee tai kyselee facebookissa umpparileikkauksen jälkeistä vointia. Jotkut hullut tunkee jopa sairaalaan katsomaan, että ollaanko leikkauksen jälkeen elossa. Ystävät säntää paikalle kyselemään tyhmiä tai jos eivät säntää, niin kyselevät tyhmiä sitten muilla keinoin. ”Miten voit?” – kysymys tarkoittanee sitä, että henkilöä ihan oikeasti kiinnostaa mun vointi. Ja kun se kysymys tulee, niin tiedän voivani vastata, että: ”Sattuu ihan v*tusti, mutta elossa ollaan!” 😀
Mä olen viimeisen vuoden aikana saanut ymmärtää, että mitä ystävyys on ja miltä itse tuntuu saada hyvää vastaan. Mulle toivotaan toipumista ja ennen kaikkea entisistä ”vihamiehistä” tuli ystäviä ja nykyään nekin toivoo mulle hyvää ja niitä kiinnostaa mun vointi. 🙂 Niitä kiinnostaa mun asiat sillonkin, kun menee hyvin. Vaikapa viime kesänä: ”Miten treffit meni?” – uteluihin sai käyttää yhden kokonaisen päivän. 🙂 Puhumattakaan siitä ”Joko te nyt ootte älynny alkaa seurustelemaan?” – uteluihin. Eikä siinä mitään, että ystäviä kiinnostaa asiat, kivahan se on mukavia asioita ihmisten kanssa jakaa. Mutta siinä vaiheessa, kun parhaan ystävän äitiäkin kiinnostaa samat asiat, niin voidaan jo alkaa kummastelemaan ihan tosissaan. 😀
Yhtenäistä kaikille mun ystäville on kuitenkin se, ettei kukaan vaadi mua olemaan mitään muuta, kun mä olen. Mä saan olla aikamoinen kilipääkin välillä ja kaikki ajattelee sen olevan osa mua.
Enkä mäkään halua muuttaa mun ystäviä vaikka niissä on välillä helvetin ärsyttäviä piirteitä ja niitä ei aina meinaa jaksaa. Parhaan ystävän kanssa puhutaan suoraan ja saadaan massiivisenoloisia riitojankin aikaiseksi toistemme ärsyttävyydestä. Mutta kun riita päättyy, niin elämä jatkuu ja kumpikaan ei ole muuttunut ollenkaan.
Ystävyyden pitää kestää myös se, ettei se toimi niin kuin itse haluaa ja ettei se toimi yhden ihmisen sanomana alkuunkaan. Ystävyys on kahden ihmisen välinen suhde, joka muotoutuu ajan saatossa jatkuvasti. Ja ystävyyttä pitää vaalia, siitä pitää huolehtia ja sille täytyy olla valmis antamaan aikaa.
Ystävyys tarkoittaa sitä, että joskus toiselle voi joutua uhraamaan äkkiarvaamatta aikaa ja kriisit ei katso kelloa. Mutta ystävää pitäisi voida auttaa edes jotenkin, kelloa katsomatta tai kalenteria katsomatta, jon kiireellinen tilanne tulee.
Ystävyys ei myöskään ole mustasukkainen toisista ystävyyksistä ja ystävyyden pitäisi pystyä antamaan tilaa myös ystävän omalle elämälle. Sitähän se parhaimmillaan on. Ei ystävien tekemisiä ja menemisiä voi rajoittaa, eikä niistä voi oikein olla kateellinenkaan. Mä olen iloinen ystävieni puolesta silloin, kun ne on iloisia. Ja vihainen silloin niiden puolesta, kun joku on niitä kohdellut väärin ja saanut surulliseksi.
Pomo voi vaatia alaiseltaan. Äiti voi vaatia lapseltaan. Vaimo voi vaatia mieheltään. Mutta ystävä ei koskaan voi vaatia toiselta enempää. Eikö se itsessään ole jo pelkästään mahtavaa, kun joku mahtava ja upeä tyyppi tahtoo olla ystävä? Mitä sä voit enempää vaatia toiselta, kuin sen että joku tahtoo jakaa sun kanssa elämäsi hyvät ja huonot asiat. Iloitsee puolesta, itkee yhdessä ja vihaa itseä loukannutta mun kanssa? Ja semmoinen ihminen, joka haluaa puhua järkeä, kun itse on hölmö. Joku, joka uskaltaa sanoa ajatuksensa ääneen, kun on itse tyhmyyttään menossa väärään suuntaan? Mutta myöskin se, ettei tuomitse vaikka sitten hölmöilisikin.
Ystävä on semmoinen ihminen, jolle voi myöntää olleensa väärässä ja ystävä on semmoinen joka ainakin yrittää ymmärtää, vaikkei ymmärtäisikään.
Ja se on paras mittari, että kun toisella on paha olla, niin toivoisi voivansa poistaa sen olon hinnalla millä hyvänsä. Tietäen, ettei se ole mahdollista. Ystävät haluaa, että ystävillä on kaikki hyvin.
Mikä mulle todisti sen, että paras ystävä on paras ystävä? Se, kun otettiin rajusti yhteen ja ei saatu asiaa heti selvaksi, niin se tunne, mikä tuli. Mä en ole koskaan tuntenut vointiani niin kurjaksi ja rikkinäiseksi. Se tunne, kun tiesin loukanneeni toista tahallani ja sanoneeni hirvitäävän ilkeitä asioita. Se tuntuu siltä, että sielu helähtää palasiksi ja olo on tyhjääkin tyhjempi ja on onnettomampi, kuin koskaan ennen. Yksikään parisuhteen päättyminen ei ole tuntunut niin hirveältä. Oli vaikea jopa hengittää.
Muutamia tunteja myöhemmin riidan toinen osapuoli tulee kotiini omilla avaimillaan suklaalevy kädessään ja asiasta puhutaan ja riita sovitaan. Luvataan samalla, ettei koskaan enää olla niin hirveitä toisillemme. Mutta ne selvittämättömät kaksi tuntia oli tähänastisen elämäni hirveimmät ja pisimmät.
Mutta koko farssi osoitti sen, kuka on kaikesta huolimatta se paras ystävä.
Eikä se ole oikeasti muilta ystäviltä varmastikaan pois.
Ystävyyden on kuitenkin tarkoitus kestää läpi elämän ja mikäli niin haluaa, niin ne on vain hyväksyttävä sellaisina, kuin ne on tai jätettävä taakseen. Jokainen meistä valitsee itse viime kädessä onko tyytyväinen ystäviinsä vai ei. Ja jos jonkun ystävyydessä haluaa muuttuvan, niin on muutettava itseään, koska ketään ei voi pakottamalla muuttaa.
Ja sitten joku vielä miettii, että miksi mun aivoihin sattuu? 😀
-M-