Tänään olen kerännyt aikani kuluksi erilaisia aforismeja elämästä, joilla on itselleni tavalla tai toisella merkitystä. Meillä kaikilla tunnetusti on vain ja ainoastaan tämä elämä. Sillä miten ja mihin me synnytään ei ole merkitystä. Eikä oikeastaan silläkään, kuinka ja mihin me jokainen aikanamme kuollaan.
Merkityksellistä on se, mitä me näiden kahden asian (syntymän ja kuoleman) välissä tehdään.
Ja silläkään ei ole merkitystä, että jääkö meidän tekemiset historiaan vai ei, kunhan ollaan onnellisia ja voidaan hetkeä ennen kuolemaa todeta, että: ”Ainakin elin hyvän elämän.” Niin mä haluaisin omalla kohdallani käyvän. 🙂
”Kun me todella tiedämme, että elämä on vaikeaa — todella ymmärrämme ja hyväksymme sen — niin elämä ei enää olekaan vaikeaa.”
— M. Scott Peck, Rakkauden psykologia
Niin, yllä oleva aforismi kolahti kaikista ensimmäisenä. Otetaan esimerkiksi vaikka oman sairauteni draamankaari, koska siitä voisin puhua vaikka koko lopunelämääni. Mutta ei tän kanssa eläminen ole enää viin vaikeaa, kun asian on oikeasti sisäistänyt ja hyväksynyt. Niillä korteillahan tässä elämän pokeripöydässä pelataan, jotka käteen isketään. 🙂
”Onni on mielentila, asenne, ja jollei sitä opettele ja harjoittele tässä hetkessä, sitä ei koskaan koe.”
— Maxwell Maltz
On. 🙂 Herra Maltz osuu pohdinnassaan oikeaan. Ei voi olla onnellinen pysyvästi, jos ei taitoa opettele. Aina kaikki negatiivinen nostetaan esille ja aina valitetaan siitä, mikä jäi saamatta ja mitä ei saanut, mikä ei onnistunut ja mikä on rumaa ja usein puhutaan kuinka koko maailman on tahallaan vastaan.
Mutta kun pysähtyy ja vauhtisokeus katoaa ja katsoo vaikka tänään ympärilleen ja jää pohtimaan, että oikeastaan kylmyydesta huolimatta ulkona on mukavan kaunis sää, lumi on nätin näköisesti puiden oksilla. Mulla on katto pään päällä, ystäviä, työ ja hyvä tukiverkosto? Miksi en olisi tyytyväinen siitä, mitä olen saanut ja miksi en opettelisi olemaan niistä asioista onnellinen? Miksi pitäisi olla onneton ja vaatia lisää ja enemmän?
”Olosuhteet eivät tee minusta mitä olen, ne paljastavat, kuka minä olen valinnut olevani.”
— Wayne W. Dyer
Yllä oleva aforismi on kaikkein paras ja todenmukaisin. Olosuhteet ja usein juurikin ne elämän pienet ja suuret kriisit paljastaa keitä me todellisuudessa ollaan. Me ei aina olla kaikki iloisia ja kuvaltamme täydellisiä. Todellisen karvansa näyttää juurikin silloin, kun suuttuu tai on kriisi päällä. Niin se vain on.
”Elämämme on sellaista, joksi ajatuksemme sen tekevät.”
— Marcus Aurelius
Elämä on negatiivista, jos sen ajattelee olevan sitä. Elämä on hyvää, jos ajattelee, että se on hyvää ja laadukasta. Ihmismielellä on semmoinen uskomaton vaikutus. Onnellisilla ja positiivisesti ajattelevilla ihmisillä on todistetusti helpompi elämä, kuin pessimisteillä ja kaikesta valittajilla. 🙂 Positiiviset ihmiset elää keskimäärin pidempään ja pysyy terveinä.
´ ”Ihminen, tunne itsesi! Se on kaiken elämänviisauden alku.”
— Sokrates
Omiin opintoihini on nuoriso-ohjaajakoulun puolesta kuulunut itsetunnon ja itsetuntemuksen opiskelua. Jos ei tunne itseään, ei tunne myöskään muita. 🙂
****
Onnellisuus on kuitenkin oikeasti asia, mikä pitäisi nostaa tapetille useammin. Jos miettii omaakin kohtalaisen suorituskeskeistä ja vauhtisokeaa elämää. Suorittamisesta tulee paineita ja kun on paineita on kiukkuinen, kiukkuisena ahdistuu ja stressaantuu ja kun ahdistus ja stressi on pitkäkestoista, niin passivoituu, muuttuu pessimistiksi, unohtaa elämässä kaiken hyvän ja saattaa sairastua fyysistesti tai psyykkisesti. Sitäpaitsi iho vanhenee nopeammin ja tulee ryppyiseksi nuorena, jos kokoajan vaan valittaa.
Mun oma onneni on se, kun saan vaikapa jonain iltana rojahtaa sohvaan kissojen kanssa ja vaan olla. Tai sitten ne on jaettuja hetkiä jonkun kanssa tai jotain muuta pientä. 🙂
Jos elämä on paskaa, niin tee siitä sitten parempaa! 😀 Harvoin asiat kuitenkaan on niin monimutkaisia, kun niistä tekee.
Joku viisas psykologi on joskus tuumannut, että 20% ongelmasta on todellista ja 80% ongelmasta on ihmisen ihan itsensä lisäämää… 😀 Miettikää sitä, koska se pitää paikkansa. 🙂
-M-