Joulu on täällä. 🙂 Otettiin miehen kanssa eilen varaslähtö jouluun. Katsottiin pari leffaa ja syötiin suklaata, popkornia, maissilastuja ja juotiin kokista. 🙂 Ihan parasta Joulussa, kun saa olla vaan. 🙂
Joulu on armon ja anteeksiannon juhlaa ja niin kuin joka joulu; – Olo tuntuu rauhalliselta ja seesteiseltä. Enää ei ole kiire, enää ei tarvitse juoksennella minnekään. Nyt on luvassa kolme päivää syömistä vanhempien luona ja illat mujumista himassa. 🙂
Tää joulu on mun aikasempiin Jouluihin verrattuna (huom! omillaan asuessani) erilainen. Aikaisemmin mä olen viettänyt Joulunpyhät yksin kotona ja tän joulun mä jaan jonkun tärkeän kanssa, jonkun josta välitän ihan hirveästi.
Lauantaina mulle sanottiin, että: ”Sun ainoa vikasi on se, ettei sun maailmaan mahu mitään muuta, kun sä!” Mä oikeasti pohdin tuota väitettä muutaman päivän. Aloin miettimään, mimmoinen olen ennen ollut ja mimmoinen olen nykyään. Ja kyllä mä väitän, että suurimmaksi osaksi väitteen väittäjä on väärässä. Koska mun maailmaan mahtuu aika monta ihmistä. Koko perhe, mies, paras ystävä, ystäväpariskunta, jonka kanssa lähdetään uutena vuonna reissuun ja pari-kolme muutakin ystäväpariskuntaa.
Puhumattakaan kotikaupungissani asuvista ystävistä tai heistä, jotka asuu kauempana. Ja myls työkaverit. 🙂 Aika monet ihmiset haluu hengailla itsekeskeisen paskiaisen, eli minun kanssani. 😉
Puhumattakaan, että väitteen väittäjä itse on myös ollut todistamassa moneen otteeseen, etten mä todellakaan ole niin itsekeskeinen, kun hän suuruudessaan väittää.
Mutta se, ettei väittäjä ottanut mitään kantaa siihen, että hän on omalla toiminnallaan usein pahoittanut mieleni ja tehnyt hallaa myös mulle, niin on väärin. Väittäjä ignorasi kaikki mun syytökset ja jatkoi vain omaa syyttelyään.
Joulun kunniaksi päätin katkaista välit ja pitää ne katkenneina. Minä en jaksa enää turhia syyttelyitä vuodesta toiseen ja aiheettomia kilareita.
Riitely kuuluu melkein kaikkiin läheisiin ihmissuhteisiin, mutta myös omien virheiden myöntäminen ja anteeksianto. Ja se, ettei jäädä katkeruuteen roikkumaan.
Mä ymmärrän, että kaikilla on kiireensä Jouluisin, onhan mullakin.
Mä eilen miehelle pohdin, että ne kaksi naisihmistä, joiden kanssa ystävystyin parhaan ystävän hää- ja polttarijärjestelyiden aikaan, niin oli henkilöitä, joita en aikaisemmin sietänyt mitenkään päin. Mutta polttarit ja niistä johtunut pakollinen yhdessäolo tutustutti meidät toisiimme ja hälvensi ennakkoluulot. Ja sitten jossain vaiheessa havahdut itse ennen parhaan ystävän häitä siihen kun suu sanoo, että: ”Mun mielestä ne kaksi ihmistä ansaitsee itselleen hyvät miehet, koska onhan nekin kärsineet elämässään ja tehneet huonoja valintoja.” Se tunne, kun huomaa toivovansa entisille ”vihamiehilleen” hyvää. 😀
Tää mun sairastelu on viimeisen kahden vuoden aikana osoittanut, ettei kaikki ihmiset ole pysyneet mun elämässä, vaikka ehkä niin luulin. Osan olen potkinut itse pois ja osa on lähtenyt. Mutta aitoutta on tullut tilalle. Paljon ihmisiä, jotka jaksaa ja ainakin yrittää ymmärtää, että mulla on huonoja aikoja ja on aikoja jolloin olen itsekäs. 🙂 Eikö niitä ole terveilläkin?
Mutta joulunpyhät saa olla itsekäs ja maata sohvalla suklaata syöden. 🙂 Koskee aivan kaikkia tämän Blogin lukijoita! Nauttikaa pyhistä ja joutenolosta. 🙂
Hyvää Joulua toivottaen:
-M-