Tänään mieleeni tuli jostain mystisestä syystä Apulannan HEMI – biisi levyltä Kolme, eli suhteellisen vanhaa tuotantoa, mutta jokseenkin biisi nyt vain tuntui kolahtavan aivan kunnolla koko viikon keskusteluteemaan ystäväporukan kesken.
Osa varmasti ymmärtää, mitä tällä biisillä haen takaa (Touce!) ja osalle se jää ehkä mysteeriksi ikuisiksi ajoiksi. Mutta jos olisi laivanupotusteemalla, niin mä saisin tällä valinnalla kyllä osuman ja uppoamisen. Biisi on kuunneltavissa TÄÄLTÄ!
Kaikki sinun ympärillä hymyilee
Ja ne on niin taikinaa
Isin oma pupu jolla kaikki on
Ja joka aina kaiken saaÄlä sano älä sano älä sano
Minä olen pullaa
Älä sano älä sano älä sano
EnempääEi kerrostaloasunnon ikkunassa
Ole mitään enempää
Kuin marraskuu joka sinua lyö
Ja joka kahvisi kylmettääÄlä sano älä sano älä sano
Minä olen pullaa
Älä sano älä sano älä sano
EnempääHemi.
Biisin otsikko toimii linkkinä Apulannan kotisivuilta kopsatuille lyriikoille.
Mitähän tähän nyt vielä sanoisi? Ei oikein osaa olla hymyilemättä, kun kuuntelin itsekin tuon biisin pitkästä aikaa. 😀 Jotain varhaisteiniangsteja tulee kanssa mieleen. Hienoa on kuitenkin huomata, että oikeastaan ton biisin lyriikat tosiaan sopii aikuiseenkin elämään. Tai sitten mä olen vaan kasvanut liian kieroon ajatusmaailmaltani. 😉
****
38 päivää Uuteen Vuoteen ja sviittiristeily here we come. 🙂 Toisaalta, toi 38 päivää tarkoittaa, että enää 31 päivää Jouluun. Vaikka viikot keskimäärin matelee hirvittävän hitaasti, niin vuosi on kulunut todella nopeasti.
Ja mun vuoteen 2012 on kyllä mahtunut koko tunneskaala, mitä ihminen voi vaan kokea. Vuosi 2011 päättyi tippa linssissä jonkilaisen ahdistuksen vallatessa alaa ja näillänäkymin vuosi 2012 päättyy sviitissä laivassa. Tietenkään mitään en lähde tässä vaiheessa satavarmaksi vannomaan, mutta ennusmerkit näyttää hyvälle sen suhteen, että olen vuoden vaihtuessa uuteen sanoinkuvailemattoman onnellinen. 🙂
Jos mietitään tragdioita ja draamaa, mitä tähän vuoteen on mahtunut, niin voin kyllä seuraavat neljä olla helposti katsomatta saippuasarjoja ilman mitään viekkareita. 🙂
Mä kirjottaisin vuodesta 2012 kirjan, jos vaan jaksaisin. Siitä, kuinka tukipilarit tuntui yksi toisensa jälkeen romahtelevan ja siitä, kuinka mikään ei tuntunut menevän lapaseen. Vaikken mä alkoholisoitunut tai alkanut vetää huumeita, eikä talouskaan päässyt hirvittävän huonoon jamaan, niin silti olin henkisesti rikki ja pohjalla. Ainakin oman kokemukseni mukaan.
Kun terveys menee, kun lähipiirissä tapahtuu ja kuohuu, kun suhde romahtaa, kun kaikkea muuta henkilökohtaista p*skaa tapahtuu. No, se oli talven ja alku kevään ohjelma. Loppukeväällä lähdettiin sitten menemään parempaan suuntaan, uusia ystäviä, oikeanlaista sairaudenhoitoa, jaksamista ja hyviä juttuja. Ja kesä 2012 on tähän astisista kesistä paras. Koska mä jaksoin ja olin onnellinen. Syksy ja kaamos tosiaan on ikkunan takana ja se painaa mieltä, Basedow painaa mieltä, mutta vastapainoksi siihen on jotain hyvää kuitenkin. 🙂
Kontrasti on huisi. Mutta kyllä talvella ja keväälläkin tapahtui hyviä asioita, ettei tämä vuosi ihan täysin kahtia ole jakautunut, mutta painopisteet on olleet kyllä äärimmäisen selkeät.
Kaikenkaikkiaan mä koen, että mulla on ollut hirvittävä elämänkoulu tallattavissa. Kuinka terveytensä puolesta joutuu taistelemaan ja kuinka joutuu taistelemaan muustakin omasta hyvinvoinnista ja kuinka ei koskaan, ikinä, milloinkaan saa antaa periksi vaikka kuinka tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja muuttaa pingviiniyhteisöön etelänavalle.
Aina kuitenkaan se ei ole parasta, minkä luulee olevan parasta itselleen. Ja mä voin omakohtaiseen kokemukseen vedoten kertoa, että huonoista asioista on vaan uskallettava irroittaa, koska elämän draamankaarta ajatellen se on loppujenlopuksi helpoin ja kivuttomin tapa selvitä ja jättää negatiiviset asiat taakseen. Pahinta on ehkä hypätä tyhjänpäälle, pahinta on hypätä tietämättä, mikä sen jälkeen odottaa. Mutta pahinta kuitenkin on se hetki, ennen kuin irroittaa.
Sekava nuori nainen hourailee sekavia tarinoita elämässään, sekavassa kaamosmielialassa, sekavassa paikassa, sekavien tunteiden vallitessa. Sekavuutta siis kauneimmillaan ja parhaimmillaan. 🙂
-M-