Tänään me istuttiin mun parhaan ystävän kanssa ryystämässä iltateetä ja pohtimassa sitä, että onko toisen puolesta helppoa olla onnellinen? Me oltiin sitä mieltä, että läheisten puolesta se on helppoa, onnellisen ihmisen näkemisestä tulee itsekin iloisesksi.
Toki niitä ankeuttajia mahtuu kaikkiin porukoihin, jotka sitten omalla olemisellaan tulee pilaamaan tapetit ja tunnelman. Mikä siinä on niin vaikeaa olla jonkun muun puolesta onnellinen?
Samaan aikaan, kun paras ystävä meni naimisiin, niin häiden aaton aattona pistettiin silloisen henkilön kanssa poikki. Mä olin häiden aattona itse ihan rikki, surullinen ja masentunut, mutta silti mä olin kaikesta huolimatta ystäväni puolesta onnellinen. Ystävä kuitenkin ansaitsi onnen silloin. 🙂 Mitä sitten, jos itellä ei mene hyvin? Niillä joilla menee hyvin, niin menkööt. 🙂
****
Basedow ei ole kurissa, huomenna pitäisi mennä labrakokeisiin jälleen kerran, saataisiin ainakin tieto, että miten lähetään lääkityksen kanssa venkslaamaan.
Kuten olen sanonut, mä en osaa tehdä eroa vajaa- ja liikatoiminnan oireissa. Musta ne on samat. Paitsi, että toisessa lihoo ja toisessa laihtuu. Ja että silmät pullistuu pingispalloiksi. 😛 Muttei voinnissa ole sen kummempia eroja kuitenkaan…
No, tän viikon loppupuolella ollaan taas viisaampia. 🙂
-M-