Jälleen teille rakkaille Apulantaa. Tällä kertaa biisinä on Kirous albumilta Kuutio. Biisi on kuunneltavissa TÄÄLTÄ (suosittelen kuuntelemaan biisin, sillä se on aivan järkyttävän hyvä)ja lyriikat on bongattu tuttuun tapaan Apulannan VIRALLISILTA KOTISIVUILTA!
Kirous
Lääkitsen itseni rukouksin
mutta otan niitä lääkkeeksi vain
ovat myrkkyni jotain aivan muuta
mua vahevempaaKuolleiden lehtien tuoksu on koti sydämen
outo rakkaus hiipuvaan lämpöön
on rakentanut
muodon antanutKirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
Aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin munPelkään onnellisuutta
sillä tunnen sen vastakohdan
päivää on seurattava illan
ei voi muuttaaKirouksella on kasvot
jotka ihmistä muistuttaa
sen äänessä asuu lupaus
se valehtelee myös itselleenKirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
Aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin munPuolet minusta liekkeihin tuijottaa
ne värini toistavat tanssissaan
puolet rakastaa mustaa veden pintaa
ja mitä se syvyyteen piilottaa
puolet jäi vangiksi illuusioon
joka itsestään rakensi uskonnon
puolet iskee rystyset kallioon
tunteakseen todellisenKirous kulkee rataa
joka muodoltaan tunnistetaan
ei mitenkään voi pysäyttää
Aistittu täydellisyys
kaikupohjaltaan kuin ihmisyys
valossa haalistuu pois
sen kirous on sama kuin mun
Mä olen totuttuun tapaan jo ties kuinka monennetta kertaa juurikin tämän asian äärellä pohtimassa taas syntyjä syviä… Lähinnä elämääni ja sitä, kuinka tämä on tässä aikojen saatossa oikein kulkenut ja mihin suuntaan olen oikein ollut matkalla. En mä ole sitä määritellyt vieläkään, mutta eiköhän se ajan kanssa selviä. 🙂
Kun pohdin, että mikä kaikki on levähtänyt elämässä käsiin ja kuinka dramaattisia juonenkäänteitä kaikkiin ihmissuhteisiini on mahtunut, niin mä voin vaan huokaista ja kysyä: –Miksi katsoa Salattuja Elämiä?
Toisaalta, kaikki ne vastoinkäymiset on opettaneet mulle hyvin paljon, kasvattaneet mua ihmisenä, muokanneet maailmankatsomusta ja opettaneet elämänviisautta.
Toisinaan mä olen vakaasti sitä mieltä, että ton biisin sanoma ja sanat sopii täsmälleen mun elämään, mun elämäntilanteeseen. Kaikessa tragikoomisuudessaan kaikki on mennyt juuri noin. 😛 Jos olisi käynyt vain kerran, niin en jaksaisi uskoa, että mut on ”kirottu”. mutta, kun kolme kertaa tekee elämässään saman virheen eri ihmisen kanssa… Niin, olenko mä sittenkään oppinut mitään?
Oikeestaan tää elämä jakaa mua aikalailla kahtia, mä en tiedä onko se hyvä vai huono juttu. Skitsofreniaa ei kuitenkaan ole todettu. En l’äheskään aina tiedä mitä mä haluan tai sitten mä tiedän mitä en halua ja teen kuitenkin niin. Joskus ja useinmiten mä tiedän mitä haluan, mutta kyseenalaistan sen kuitenkin. Vaikka olisin tehnyt oikein.
Entapa ne ihmiset, jotka ovat aiheuttaneet minulle elämässäni enempi negatiivista, kuin hyvää? Moni ei edes ymmärrä olevansa noiden henkilöiden listalla. Ne ihmiset on aika usein todella narsistisia persoonia ja asettaa omat tarpeensa muiden edelle tai sitten ne manipuloi muut taipumaan tahtoonsa hinnalla millä hyvänsä. Jotkut jopa tekaisee sairauksia itselleen saadakseen huomiota.
Näiltä ihmisiltä mä olen oppinut paljon, sen etten enää välitä ja sen, etten ota enää itseeni heidän turinointiaan tai muuta. Jos mä jostain olen ylpeä, niin siitä, että olen oppinut katkaisemaan henkiset tunesiteet heihin. Ja vaikka mussutettaisiin mitä, niin toisesta sisään ja toisesta ulos. Mä en aijo olla astia kenenkään narsismille tai narsistisuudelle.
Kaikissa meissä on narsistisia piirteitä, enkä mä todellakaan syytä kaikkia itsekeskeisiä ihmisiä narsisteiksi. Enkä mä tahdo määritellä sitä sairautta tieteellisestä näkökulmasta. Jostain syystä narsistiset ihmiset hakeutuu mun seuraan ja sit mua ahdistaa ja mulla on paha olla semmosen ihmisen lähellä.
Mä käytän termiä ”peili-ihminen” sellaisista henkilöistä joilla ei ole empatiataitoja, vaan he peilaavat tunteet ympäristöstään mukautuen ja soluttautuen porukkaan. Semmoinen ihminen on pelottava, koska hänestä ei vaistoa mitään aitoa.
Mä olen pitänyt itseäni aina hyvänä ihmistuntijana, mutta mä olen erehtynyt ihmisistä kaikenkaikkiaan viisi kertaa. Kaikki on olleet alkuun todella mukavia ja kivoja tyyppejä, mutta jossaan vaiheessa näiltä henkilöiltä on alkanut mustasukkaisuuden tunteet nousemaan pintaan, oli kyseessä sitten kaveri tai läheisempi ihminen. Mustasukkaisuuden vielä sietää, mutta sitä huomionhakua sairauden, kriisin tai draamanvarjolla en ole kestänyt kauaa. Aika kauan musta on kuitenkin saanut rauhassa kupata energiaa ja voimaa ennen kun olen havahtunut todellisuuteen.
Jokainen näistä viidestä on onnitunut rikkomaan musta jotain. Mutta se jotain on usko heihin ja luottamus heihin. Yksi näistä viidestä on ikuinen pettymys, enkä koskaan olisi uskonut hänestä. Mä oikeasti luotin ja uskoin ymmärtääkseni paljon myöhemmin, ettei sillä ollut mitään merkitystä. Ettei minulla ihmisenä ollut merkitystä. Vain hänellä oli merkitys.
Mun kirous: – Vääränlainen seura. 😛
Ja se seura, mitä pidin aikaisemmin vääränlaisena järjestää huomenna Halloween bileet. 😛 Ja ne ihmiset on aitoja sellaisina, kun ne on. <3
-M-