Blogi on ollut pitkään katkolla… Monta luonnosta tänäkin aikana on päässyt kertymään, mutta olen ne todennut julkaisukelvottomiksi syystä tai toisesta, joten ne on nyt sitten jääneet julkaisematta.
Tämän blogitauon aikana meidän perheemme kasvoi tyttärellä. Valmistuin vihdoin ja viimein ammattikorkeakoulusta. Yhtään sen viisaampi en ole nyt, kuin mitä olin viimeisimmän postauksen aikana.
Toukokuun lopussa kävin heikentyneen näkökyvyn, päänsärkyjen ja muutenkin outojen silmätuntemusten vuoksi lääkärissä. Epäilin itse, josko Basedowin silmäoireyhtymä olisi nostamassa päätään. – Mahdotonta! Sanotaan monissa ”asiantuntijapiireissä” ( = foorumeilla). Itse tiedän, että se on harvinaista muttei mahdotonta.
Seuraa tarina, kuinka tähän epäilyyn Basedowin heräilemisestä itse päädyin:
Lokakuun puolivälissä sain neuvolasta lähetteen lähteä synnärille arvioimaan raskauteni tilaa ja syitä sille, miksi pahoinvoinnin vuoksi raskauskiloistani oli pudonnut reilu kolmannes. Minusta se oli aivan loogista, että paino putoaa, jos ei kykene syömään ja sen vähäisenkin syömänsä ruoan oksentaa pois. Tilanne ei muutenkaan ollut helppo, kun kotona oli myös alle 2-vuotias hoivattava.
Lähdin seuraavana päivänä synnärille (rv 38+4) ja siellä tutkittiin juurta jaksaen kaikki mahdollinen. Tehtiin yksi löydös, joka sai vuorossa olleet lääkärit sekaisin. Mun syyskuun alussa otetut kilpirauhasarvot TSH 4.6 (viitearvo: 0,5–3,6 mU/l) ja T4V 9 (Viitearvo: 9 – 19pmol/l). Raskaana olevalla ja vielä ihmiseltä, jolta kilpirauhanen on poistettu TSH:n tulisi olla mieluiten alle kaksi ja T4V – arvon tulisi olla ehkä 12-15 (tietysti poikkeuksia on).
Itsehän olin hieman vihainen, ensin itselleni, kun en ollut Omakannasta katsonut arvojani, mutta myös neuvolan terveydenhoitajalle ja kokeet määränneelle lääkärille, sillä eihän muhun oltu asian tiimoilta myöskään yhteydessä. Ehkä vuodet erikoissairaanhoidon piirissä on opettanut mut asian suhteen hyvälle, kun kuvittelin, että mua hoidetaan oikeasti kunnolla myös perusterveydenhuollon puolella.
Synnärillä lääkärit määräsi mulle annokseksi tyroksiinia 200mikrogrammaa synnytykseen saakka ja raskausdiabetestakin oli yilääkitty ja osa siitä lääkityksestä purettiin suoraan pois. Olin mittaillut hyvinkin alhaisia sokereita. Jäin siis hengailemaan osastolle ja tarkkailtavaksi, kotiin ei ollut asiaa. Olin myös tehnyt hyvin selväksi sen, etten poistu synnäriltä, kun vauvan kanssa.
Synnytystä lähdettiin käynnistämään rv 38+6 ja rv 39+0 mulla oli sylissä täyden kympin tyttö. Pienikokoinen viikkoihin nähden (2945g/27cm). Eli se niistä pelottavan suurista radi-vauvoista (esikoinen: 3108g/51cm).
Kotiuduttiin vauvan kanssa ja sitten koitti päivä, jolloin neuvolalääkäri määräsi kilpirauhaskokeet. TälläKÄÄN kertaa en ollut kartalla, enkä tajunnut pitää puoliani. Olin palauttanut tyroksiinin normaaliin heti synnytyksen jälkeen ja menin iloisesti kokeisiin. En taaskaan katsonut omakantaa ja tässä tapahtui myös nivelvaiheen siirtyminen neuvolasta omalääkärille. Neuvola oli laittanut lähetteen pelkkään TSH – kokeeseen, joka näytti arvoksi 0.07 tämän arvon omalääkäri oli tulkinnut iikatoiminnaksi ja tulkittiin niin, että pienennetään tyroksiiniannosta.
Vauvavuonna jokainen äiti on väsynyt, varsinkin jos vauva ei ole ainoa lapsi, vaan myös vauvan sisarukset täytyy hoitaa. Ihmettelin, kun mun äitihormonit ei toimi ja en jaksa öisin nousta läheskään hoitamaan vauvaa, päivät oli yhtä sumua ja mies hoiti paljon vauvan yösyöttöjä. Lihaksetkin rupesi kramppaamaan, raskauskilot tuntui olevan tiukassa, eikä ollut edes liiemmin nälkä. Sumua sumun perään. – Mutta ehkä kahden lapsen äidillä nyt vaan on tämmöstä… Ajattelin… – Kyllähän mä osasin arvella, että se on raskasta.
Tuli maaliskuun alku ja oli aika suunnata jälleen labroihin. Aikaisemmin olin käynyt sydänoireen vuoksi sydänfilmissä päivystyksessä ja leposyke oli hyvin alhainen, sen verran, että hoitaja ihan lääkärin pyysi katsomaan, että mikä vika laitteessa mahtaa olla. Sitten otettiin verenpaine 110/98. Siinä vaiheessa mä totesin ääneen hoitajalle: ”Ei vittu, mä meen huomenna kilpparilabraan!”
Tällä kertaa kärkyin tuloksia omakannasta, koska tiesin, että nyt odotetaan isoa jackpottia!!! TSH 16.4 ja T4V 9.6. Nämä arvot siis kertovat hyvinkin syvästä vajaatoiminnasta. Näin heikot arvot mulla ei ole ollut koskaan.
Tyroksiini on siitä jännä lääke, ettei sitä voida hilata heti tappiin, koska sen puoliintumisaika on noin viikko. Tyroksiinin liian raju nosto voi aiheuttaa sydänkohtauksen. Tässä vaiheessa mä jo tiesin, että kello on alkanut tikittää Basedowin eduksi. Koska vajaatoimintaa oli ollut raskauden viimeisen kolmanneksen ja vajailla tiedoilla tehty hoitopäätös lääkkeen suhteen, sekä entistä syvempi vajaatoiminta synnytyksen jälkeen on aikamoinen stressi elimistölle ja stressi on yksi Basedowin lempi herkuista.
Tähän päivään mennessä tyroksiinia on nostettu yhteensä 50mikrogrammaa ja elokuun alussa on edessä uudet kokeet… Tiedän, että ehkä yksi annosnosto tulee vielä eteen tyroksiinin kanssa.
Mutta hiippailin kesäkuun alussa omalääkärin lähetteellä Meilahteen silmäpolille ja varmaksi tietenkään ei tiedetty, että onko mun oireilu Basedowia, se kuitemin tiedetään, että oikeassa silmässä on tapahtunut Basedowiin viittaavia muutoksia… Ensi viikolla on sitten magneettikuvat, joiden jälkeen ollaan viisaampia.
Mä olen tässä ollut vihainen itselleni useampaan kertaan tästä kaikesta. Miksi mä luotin mua hoitaneisiin lääkäreihin? Ja miten mä edes kuvittelin, että kukaan oikeasti hoitaisi mua, ellen itse sitä vaadi? Mutta olen myös vihainen niille lääkäreille, jotka ei mua hoitaneet, kuten heidän työhön kuuluu.
Oli Basedow aktivoitunut tai ei, niin onhan tässä ollut kohtalaisesti haasteita jälleen tän perussairauden hoitamisen kanssa ja siihen päälle vielä lapsiperhearjen pyörittäminen.
Hetki kerrallaan!
-M-