Nykyään taistelen diabeteksen kanssa ja säädän insuliinin ohella myös ruokavalioni kanssa. Sokerit pysyy paastoja lukuunottamatta ihan hyvn ruodussa, paitsi välipala-aikaan sokerit tuppaa laskemaan melkoisen alas. Mittasin päivänä eräänä yhdellä melko vilkkaalla asemalla sokeriarvoikseni 2.2, onneksi oli välipala-automaatti vieressä ja kolikoita, jotta sain nopeasti sokeria koneeseen. Paastotkaan ei onneksi ole mitään mahdottomuuksia koholla, todella vähän. Mutta kuitenkin sen verran, että päädyttiin insuliiniin. Viisastuin matalista sokeriarvoista sen verran, että nykyään on glukoositabletteja takin taskussa.
Omasta mielestä ruokavalio on mennyt terveellisempään suuntaan ja voinnissa, sekä jaksamisessa sen huomaa. Ruoka ravitsee ihan eri tavalla ja aineenvaihdunta toimii eri tavalla. Säännöllinen ja terveellinen ruokarytmi on auttanut jaksamaan ja ajatuskin pysyy kirkkaana. Tätä mun ruokavaliohössötystä on nyt jatkunut jonkin aikaa ja tavoitteena onkin saada järkevä ruokavalio pidettyä läpi elämän.
Kun mä kerron mitä syön, niin mua ollaan kivittämässä suurin piirtein hengiltä. Kyllä, mun ruokavalio koostuu valtaosin hiilareista (ruisleipä, kaura, täysjyväviljat, kasvikset, marjat ja hedelmät). Kyllä, ruokavalioni proteiinit tulee pääsääntöisesti liha- ja maitotuotteista (kana, kala, kananmuna, kalkkuna, rahka, jugurtti, juusto ja pieni määrä punaista lihaakin). Kyllä, herkuttelen satunnaisesti sokerilla ja valkoisella vehnällä ja liivatteella (mm. suklaa, salmiakki, croisantit, pizza…). Ei, en käytä soijaa tai tofua. enkä käytä papuja tai muita vastaavia runsasproteiinisia asioita päivittäisessä ruokavaliossani. Ei, en syö mielelläni gluteenittomia leipiä, enkä leivonnaisia, sillä verensokerimittarin kanssa todistettuna gluteenittomat leivonnaiset (makeat ja suolaiset) nostaa verensokeria korkeammalle, kuin perus vehnäpulla. Kyllä, käytän vegaanista margariinia, rypsiöljyä ja oliiviöljyä ruoassani. Kyllä, pyrin syömään noin 1800kcal päivässä ja sillä pärjää hyvin. Kyllä, syön luomua ja kotimaista sapuskaa niin pitkälle, kun se on mahdollista.
Kehtaan siis noudattaa yleisiä terveyssuosituksia ja selkeästi se on parantanut mun vointia. Ennen mä luulin, että joku ainesosa ei sovi mulle ja kokeilin kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Lopulta on yksi oikotie onneen: – Löytää se ruokavalio, jonka voi ottaa osaksi omaa elämäänsä pysyvästi.
Se, mikä tässä pännii ja miksi mä ylipäätään avaudun asiasta on se, että en mäkään ole muiden syömisiä mollaamassa ja ottamassa niihin kantaa, niin miksi mun ruokavalioon otetaan niin kovasti kantaa? Vakaa pyrkimys itsellä kuitenkin on löytää järkevä tasapaino ja syömisen avulla välttää sairastumisen riskejä.
Sisäänrakennetut autoimmuuniongelmat kuitenkin hankaloittaa melkoisen paljon muotidieettien toteuttamista. Koska mun kilpirauhashormonit tulee purkista, niin esimerkiksi soija, pavut ja kaalit pidemmällä juoksulla haittaa tyroksiinin imeytymistä elimistöön ja kun tyroksiinin imeytyminen heikkenee, niin sisuskalut on kovilla ja kolestroliarvot kohoaa. Kilpirauhasella on keskeinen rooli aineenvaihdunnan toiminnan kanssa, joten esimerkiksi täysin vegaanisen ruokavalion harjoittaminen on haastavaa. Koska monet vegaaniseen ruokavalioon kuuluvat raaka-aineet heikentää kilpirauhasen toimintaa. Tietysti mulla on kokemus vain omasta ruokavaliosta ja omasta kilpirauhasesta, joten faktana en tätä voi huudella.
Yritin aikanaan hoitaa kilpirauhasen vajaatoimintaa milloin milläkin lisäravinteilla ja vähähiilarisella ruoalla. Jälkeenpäin ajateltuna mun ei olisi pitänyt lähteä kikkailemaan, koska se edesauttoi mun matkaa kohti hypertyreoosia ja sainkin ystäväkseni herra Morbus Basedowin. Huutiahan siitä yhdeltä tän maan arvostetuimmalta lääkärilta tuli, kun tietämättään uskoin kaiken, mitä kioskilta kuulin.
Auttamatta kuitenkin olen väärässä, koska netti on pullollaan kaikkea, mikä on vastaan sitä, mitä tällä hetkellä syön. Basedowin myötä sain kuitenkin oppia siitä, mikä merkitys omilla valinnoilla on elimistöön. Mutta tällä hetkellä mulla on enemmän pelissä, kun oma elämä ja henki. Tää diabetes on hoidettava oikein ja en voi riskeerata sen kummemmin. (Syy alla).
Lopuksi toivon, että saan rauhan syödä siten, että myös elämällä, joka ei ole vielä nähnyt päivänvaloa on parhaat edellytykset selviytyä ja mun on tarjottava tälle paras mahdollinen asuinympäristö, minkä vaan tässä vaiheessa elämää pystyn antamaan. Siinä on tarpeeksi, kun saa säätää kahta eri lääkettä ja sukkuloida niiden välillä.
-M-