Mulla on kännykässä QuitNow! – sovellus, joka kulkee kätevästi mukana ja sitä voi tarkkailla aina kun tuntuu, että tekee mieli savukkeita. Sovellus kertoo mulle, että olen lopettanut tupakoinnin 29. tammikuuta 2015 klo: 20.00. Sen lisäksi asennusvaiheessa sovellus halusi tietää, kuinka monta savuketta poltan päivässä, kauan yhden tupakan polttamiseen menee aikaa (laskin mukaan myös valmistautumisen tupakointiin) ja kuinka paljon tupakka-aski maksaa. Tuolloin arvioin, että poltan 15 savuketta päivässä, aski maksaa 6.10€ ja käytän tupakointiin keskimäärin 10min elämästäni.
Tänään sovellus kertoo seuraavaa:
Olen ollut polttamatta 131 päivää (illalla 132).
Olen jättänyt polttamatta 1974 savuketta tähän mennessä, eli se tarkoittaa hieman vajaat 10 kartonkia tupakkeja.
Rahaa on säästynyt 445€ (missäänhän se ei konkreettisesti näy).
Ja ylimääräistä aikaa on jäänyt 8vuorokautta 5tuntia ja 29minuttia.
Ja kyllä sitä ihminen voi tuntea itsestään todella suurta ylpeyttä. Kiloja on tullut lisää ja sapuska maistuu, etenkin herkut. Mutta voin pitää tätä savuttomuuspäätöstä yhtenä elämäni parhaimmista päätöksistä.
Ensimmäinen savuton viikko oli maanpäällinen helvetti ja vierotusoireet melkoisen konkreettisia omalla kohdallani. Ilman tukea olisin ratkennut moneen otteeseen. Seuraavakin viikko oli vaikea, tupakka oli kokoajan mielessä, mutta nikotiinikorvaustuotteet oli myös mielenkiintoinen kokemus, joten päätin uskoa niiden voimaan ja ne oikeastaan auttoivat pahimman yli. Tosin päätin uskoa siihen, että ne auttaa.
Edelleen välillä tekee mieli tupakkaa. Toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän, mutta pääsääntöisesti ei ollenkaan. Eniten pelkään sitä yhtä tupakkaa, koska jos sen poltan, niin joudun nollaamaan mun hienon laskurin ja kaikkki nuo mun hienot lukemat tulee tiensä päähän ja joutuisi aloittamaan alusta, en halua nollata laskuria. 😀
Mä olen alkanut pyöräillä töihin. Matkaa tulee reilu 6km/suunta, eli fillaroitua tulee semmonen 12-13km päivässä + mahdolliset ylimääräiset kilometrit mm. lounastauko ja kauppareissut. Noh, kun ei polta, niin olen saanut huomata erään todella mielenkiintoisen asian. Edelleen hengästyn, kun poljen ylämäkeä, mutta sen mäen jälkeen saan tasattua hengityksen TODELLA nopeasti, eikä edes satu keuhkoihin ollenkaan! 🙂 Mä olen ihan uudenlaisessa maailmassa.
Toinen asia on tää mun hajuaisti, joka on ilmeisesti parantunut. Mansikat haisi jotenkin hassulle tuossa päivänä eräänä. Ne haisi mansikalle, mutta joku outo sivuhaju. Se sivuhaju oli se mansikan lehti ja se lehti oikeesti tuoksui ihan erilaiselle, kun mansikka. Tuoreelle heinälle. 😀 Mä tiedän, että kaikki tuoksuu ja hajuissa on pieniä vivahde-eroja, mutta ei niitä varmaan normaalin ihmisen tarvitse haistaa. Minä haistan ja toisinaan se on melkoinen kirous. Tosin uusia mielenkiintoisia tuoksuja on tullut osaksi elämää. 😀
Mutta painonpudotus olisi seuraava suunnitelma. Tosin suunnittelu on siinäkin helpompaa, kun itse toteutus. Pyöräily on hyvä keino lisätä liikuntaa ja seuraavaksi pitäisi varmaan saada itsensä uimahallille vesijuoksemaan, siinä ne kalorit palaa. Kaikkein vaikeinta on varmaan rajoittaa kuitenkin mässäilyä koska siihen jää koukkuun. Helpompi vältellä tupakkaa, kun ruokaa. 😀
-M-
Kiitos paljon. 🙂 Mä aloin pyöräilemään töihin, siitä tulee n. 13km päivä ja sitten vähän järkiperäsitän taas ruokavaliota. Eiköhän taa tästä. 😀
Hienoa, että tupakasta oot päässy eroon! Paljon tsemppiä painonpudottamiseen! Itsellä se projekti menossa ja tuloksia selkeesti näkyvillä! 🙂