Mä pohdiskelin asioita tapani mukaan ja jos mieltin sitä kalakabaliikkia, joka tässä ympärillä pyöri ennen häitä, niin eihän tässä voi enää muuta, kun hymyillä sarkastisesti ja antaa asian todellakin olla. Mä tarkoitan todellakin niiden asioiden taaksejättämistä, vaikken rehellisesti varmaan koskaan tule unohtamaan kaikkea. Ei sinänsä se, että mä jouduin siitä osalliseksi, vaan se tässä riepoo, että moni ulkopuolinen joutui kokemaan sellaista, mitä ei olisi tarvinut kokea.
Tai miksi niistä asioista pitäisi edes järjestää minkäännäköistä julkista selkkausta millään tasolla? Tuleeko siitä vaan niin helvetin hyvä mieli, kun julkisesti dissaa muita ihmisiä monenkin eri tahon kanssa? Jos tulee, niin antaa mennä vaan, mutta mä en tiedä, että mitä sillä lopulta voittaa, ellei sitten pidä ihmisten vihojen keräämisestä kontolleen, niin sitten se on ihan ok.
Häissä me saatiin spekuloida asiaa ja tilannetta monenkin ihmisen kanssa, sillä moni oli nähnyt, mitä oli tullut kenenkin puolesta sanotuksi ja sitä sitten koetettiin purkaa ja selvittää suurpiirteisesti ihmisille. Mulle kerrottiin ihmiste näkökulmasta asioita vielä lisää ja se on hirvittävän ihmeellistä, kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset kertoo saman tarinan, joko yhteisestä todella häijystä sopimuksesta tai sitten ihan vaan puhtaasti siksi, että saattoi hieman harmittaa. Onneksi asiat on selvitetty näiden ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet osallisiksi, vaikkei heidän olisi pitänyt joutua missään olosuhteissa kokemaan taikka näkemään.
Ja kyllä, minulla ei ole olemassa mitään todisteita omille tunteilleni, enkä pysty millään todistamaan sitä, minkä olen kuullut, kokenut ja tuntenut, sekä ennen kaikkea mieltänyt totuudeksi. On huomattavasti uskottavempaa, kun ihminen tulee luokseni oikaisemaan suoraan asioita ja varmistamaan, että kaikki on ok. Kovinkaan uskottavaa ei ole se, että ihminen piiloutuu ja kätkeytyy jonnekin jemmaan, eikä edes yritä nähdä mitään väärää tekemisissään tai sanomisissaan. Kyse ei kuitenkaan lopulta ole mistään muusta, kun omien virheiden myötämisestä ja niiden näkemisestä sellaisena, kun ne on. Jokainen meistä tekee joskus väärin ja jokainen sanoo joskus asioita, joita ei pitäisi sanoa. Jokainen sanoo joskus jotain, josta tulee isoja väärinkäsityksiä. Mutta sellaista selkkausta ei koskaan saa tulla, mikä tästä lopulta tuli. Ehkä itsekin osallisena siinä asiassa, mutten mä kuitenkaan pidä siitä, että mun henkilökohtaisista antipatioista jotain ihmistä/asiaa/tilannetta kohtaan tehdään semmoinen selkkaus, että myös koko suku saa osansa siitä. Se on ensinäkin väärin ihan kaikkia kohtaan ja toisekseen semmoisella saa aikaiseksi peruuttamatonta vahinkoa, joka tekee hallaa myös sellaisille ihmisille, joilla ei ole osaa eikä arpaa asioihin.
Kenen vikaa se lopulta oli? – Ehkä kaikkien, mutta mä tiedän, miten homma omasta nökökulmastani meni ja mulla ei ole syytä epäillä niiden ihmisten sanaa, jotka tulivat suoraan kertomaan, mikä on homman nimi. Ystävyyteen kuuluu kuitenkin se, että uskotaan sitä, mitä toisella on sanottavaa ja pyydetään ja annetaan anteeksi kaikennäköisiä hölmöilyjä. Ystävyydessä tulee niitä hetkiä, jolloin joutuu myöntämään omat virheensä, mutta ystävät yleensä kuitenkin ymmärtää ja välittää virheistä ja puutteista huolimatta. Ihmissuhdetaitoihin kuuluu tärkeänä osana se, että myöntää sen, että vika on välillä itsessä, ei kaikissa muissa. Jos siihen ei ole valmis, niin sitten se ei ole oikeaa ja aitoa ystävyyttä, joka kestää vaikka maailma ymäpäriltä muuten hajoaisikin.
Mutta lopulta… Kukaan ei onnistunut pilaamaan meidän yhteistä päivää ja ympärillä oli paljon ihmisiä, jotka olivat läsnä vapaasta tahdostaan ja siksi, että halusivat olla siinä. <3 Ihmiset olivat otettuja kutsuista ja tykkäsivat juhlia meidän tavallamme. Palautetta saattiin, että oli rennot ja mukavat häät. 🙂 Joku äityi kehumaan parhaiksi häiksi ikinä. 🙂 Mekin alkuun ajateltiin, että etenkin kaveritilaisuuteen ihmiset tulisivat vain kääntymään, mutta kaikki viihtyivätkin paikanpäällä tilaisuuden alusta loppuun saakka. 🙂
Varsinkin häämatkan jälkeen mä sain perspektiivia asioihin. Kun on kaukana kotoa ja ei tarvitse miettiä mitään syvällisyyksiä, niin tulee nähtyä asiat oikeassa valossa, etenkin kun on saanut hieman nukutuksi univelkoja pois. Mä tein ratkaisun ja tietyiltä ihmisiltä on nyt estetty viestit, puhelut ja yhteydenpito somessa. Minä en jaksa, eikä mun ole pakko. En tiedä kauan päätökset lopulta pitää, ehkä siihen asti, että mulle tullaan kasvotusten kertomaan, että miten meni, noin niin kun omasta mielestä. Tai sitten annetaan olla. Mulle on sinänsä ihan sama, mitä kukakin puuhastelee, mutta puuhastelulla on hintansa ja sitä hintaa maksaa aika moni tällä hetkellä ja siitä mä olen pahoillani.
Tosin, mun elämässä on tällä hetkellä niin paljon onnellisia ja hyviä asioita, ettei hirveästi jaksa harmittaa. Mä tein ratkaisuni ja elän niiden kanssa. Mä tiedän, että musta välitetään sellaisena, kun olen ja mä tiedän, että mun lähellä on ihmisiä siksi, että ne haluaa olla siinä ja mä tiedän, että niille ihmisille mä kelpaan vikoineni päivineni tämmöisenä, kun olen. 🙂 Kiitos kaikille niille ihanille ihmisille, jotka auttoivat ja olivat tukena. Kiitos teille, jotka paikkasitte sen, mikä meni rikki niin hyvin, kun sen vaan voi paikata.
Kaason mies sanoi omalle miehelleni: ”Ystävyys on kun peili, jos se menee rikki sen saa ehjäksi, mutta säröjä ei pysty koskaan enää paikkaamaan.” Niinhän se menee.
-M-