Ohhoh, taas on yksi viikko ihmisen elämässä lusittu ja viikonloppu on loppusuoralla. Arki-illat mennyt opiskellessa tentiin ja torstain vietin koko päivän kampuksella englannin opintojen parissa. Se on kuulkaas aika rankkaa, kun istuu kahdeksan tuntia kuuntelemassa ja puhumassa itse englantia, mutta opin enempi uusia sanoja, kun koskaan aiemmin. 🙂 Opettaja on mielettömän hyvä ja ryhmä johon menin piti sisällään minulle ennalta tuntemattomia ihmisiä, mutta sain kavereita nopeasti ja juttuseuraa riitti ja mut huolittiin hyvin porukkaan mukaan. 🙂
Perjantain valitin töissä, että käytin torstaina koko loppuviikon aivokapasiteettini. Se ei ole ihan helppoa istua kahdeksaa tuntia paikallaan ja opiskella vieraalla kielellä. Vaatii aikaa, ennen kun aivot sopeutuu kuuntelemaan enkkua. 🙂 Mä oon muutenkin jotain keskitasoa englannissa, ehkä hieman keskitason alapuolella, mutta luulen, että se hanskataan siinä, missä esimerkiksi yhteiskuntapolitiikan tentti. Olen siis käyttänyt todellakin itani lukemalla YHTEISKUNTAPOLITIIKKAA. Hetkittäin se on mielenkiintoista, kun puhutaan suurista filosofeista ja heidän ajatuksistaan, mutta sitten on se perinteinen EU – poliittinen jargonia, joka ei millään meinaa jäädä päähän vaikka mitä tekisi… Suomen ja hyvinvoitivaltion, sekä tietoyhteiskunnan tasolla mua jopa kiinnostaa pohtia yhteiskuntapoliittisia asioita, mutta kun lukee vuonna 2005 painetusta kirjasta EU – utopiaa, niin voin todeta, että utopian tasolle jäi. Kymmenessä vuodessa on yhteskunnan tasolla tapahtunut paljon ja kaikki muutos ei ole ollut hyvästä.
Viikolla sain myös kutsun työhaastatteluun ja haastatteluun menen kokeilemaan siipiäni reilun viikon päästä. Katsotaan, onko mulla mitään painoarvoa työmarkkinoilla ja vetoaako mun persoona ja olemus siihen työpaikkaan, johon hain. Palkka ainakin olisi parempi ja kyse on vuorotyöstä joten lisiäkin napsuisi, eli parempia tuloja. Mutta ei nyt vielä hakata faktoja kivitauluun. 😛
Perjantaina ystävä tuli askartelemaan paikkakortteja. Minä itse toimin ruoanlaittajana, kahvinkeittäjänä ja assarina, kun noi tarkkuutta vaativat hommelit ei ole oikein mun bravuuri. Itseasiassa, mä en osaa askarrella, enkä ole lahjakas siinä. Mun lahjat on jossain ihan muualla, kun taiteellisessa silmässä. No, onneksi on niitä, joilla on silmää. 🙂 Eli tämmöisiä on tulossa kevään tilaisuuteen: 
Joku saattaa jo arvata, mistä on ensi keväänä kyse. 😀 Osa tietääkin ja pieni vähemmistö saa vielä hetken olla suloisesti pihalla. 😉
Tänään käytiin tutkimassa tulevaa asuinaluetta siten, että miehen tyttö oli mukana ja tytölle ainakin tuntui alue kelpaavan, sillä suuria leikkipuistoja oli ihan kodin lähellä ja myös pieni kioski, jossa voi käydä viikkorahansa tuhlaamassa. 🙂 Asemalle on alle 10min kävelymatka, eli liikkuminen helpottuu niin helpoksi, kun VR vain suo. 🙂
Tämmöistä minun elämääni.
-M-
PS: Viikolla kävin myös kirjekuorisavotan ja tänään postimerkkisekoilun läpi. Kai 2. luokan merkeilläkin posti kulkee? Ja kuka edes enää lähettää maapostia??? o.O