Kävin eilen optikolla, kun en nää laseillani mitään. Optikon ammattitaito ei riittänyt mun näkökyvyn edistämiseksi, joten lähtö silmälääkäriin tuli. Optikko totesi mun silmät rutikuiviksi, punoittaviksi, vuotaviksi, ulkoneviksi ja verestäviksi. Päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että varmaan kaikki johtuu kilpirauhasesta.
Tänään sitten olen miettinyt kaiken silmäpohjan rappeumasta aivokasvaimeen… Ihan vaan varmuuden vuoksi, kunnes iltasella älyrin kirjoittaa googleen hakusanoiksi kilpirauhanen + näkökyky. Ja löysinkin hyvaterveys.fi:stä artikkelin kilpirauhassairauksista yleisesti ja basedowintaudista johtuvasta liikatoiminnasta, artikkelissa seisoi näin:
Basedowin taudissa kilpirauhanen on tasaisesti suurentunut ja muissa liikatoimintamuodoissa kyhmyinen. Basedowin tautiin voi liittyä hankala silmäoireyhtymä. Silmät pullistuvat ulospäin, ne ovat valonarat, kirvelevät, verestävät ja vetistävät. Tuntuu kuin niissä olisi hiekkaa. Joillakin sairastuneilla on myös taipumus nähdä kaksoiskuvia, ja jopa näkö voi heiketä. Tupakoivilla silmäoireita on useammin, ja ne ovat vaikeampia kuin muilla Basedowin tautia sairastavilla.
Joo, musta tuntuu, että kilpirauhanen on suurentunut ja että vasemmalla puolella on kyhmyjä. Ja mun silmät on pikkusen tullut ulos kuopistaan, valonarkuus etenkin aurinkoisella säällä on hirveä. Mun silmät myös aika-ajoin verestää ja kirvelee ja vetistää. Ja juurikin noiden kaksoiskuvien takia hakeuduin optikolle.
Hienointa tässä on, että jos lukemiani tekstejä on uskominen niin tulen mahdollisesti syömään sekaisin kilpirauhasta lamaannuttavia ja kiihdyttäviä lääkkeitä. Jostain syystä mä alan oikeesti toivomaan, että kirurgi leikkaisi kurkun auki ja poistaisi koko laitoksen. Mä en todellakaan toivo, että tää liika- ja vajaatoiminnan välillä sahaaminen loppuisi kokonaan ja et mä ihan oikeasti saisin mahdollisesti näkökykyni takaisin. Tällä näöllä ei nimittäin ajokorttia edes ajella.
Keväällä mä heitin läppää mun ”Bipolaarisesta kilpirauhasesta”, joka nyt sitten ilmeisesti on osoittautunut todeksi. Mä en ala vetämään kiihdyttäviä ja lamaannuttavia hormoneja sekaisin, koska sitten päästään siihen todelliseen vuoristorataan. Nyt jos mielialat ja kunto vaihtelee laidasta laitaan, niin mitä sitten tapahtuisi, kun vedellään vuoronperään vastakkaisia lääkkeitä?!
Hetkittäin mä myös vajoon epätoivoon, kun kilpirauhasen kanssa ei läydy tasapainoa. Nyt olo on hyvä. Mutta se hyvä olo vaatii näköjään näön heikkenemisen ja miinus 20kiloa. Sen lisäksi näläntunne on aika järkyttävä. Kyllä siinä raksanpojatkin ruokalassa kattoo kateellisena, kun tää täti alkaa popsimaan ruoka-annostaan, mikä on melkeimpä isompi kun niillä. 😀 Liikatoiminnalla ollessa mä oon ihan reteesti vedellyt 3000-3500kaloria päivässä ja paino vaan putoaa.
Toisaalta vajaatoiminnalla ollessa en syönyt kun varmaan 1000kaloria päivässä ja lihoin melkein 20kg. Missä se kultainen keskitie oikeasti menee?
Sillon kun mut diagnosoitiin, niin aattelin, et mä selviän helpolla ja se riittää kun saan lääkkeet ja alle vuodessa sitten oon ihan toimiva taas. Homma ei nyt ihan niin mennyt ja tässä mä valitan edelleen kaksi vuotta lääkityksen aloittamisen jälkeen.
Suuri osa kilpparisairaista ei edes ymmärrä oireitaan ja sitä, mitä kaikkea tää sairaus aiheuttaa. Kun tän sairauden oireet on kaikki mahdollinen. Kilpirauhanen vaikuttaa koko elimistön toimintaan. Elimistössä saattaa olla mystisiä kiputiloja, väsymys, masentuneisuus, ahdistuneisuus, pelkotilat, kynsien mureneminen, hiusten lähteminen, ihon kuivuminen, tasapainohäiriöt, keskittymisvaikeudet, lihominen/laihtuminen, limakalvojen kuivuminen, tunnetilojen ailahtelut, lapsettomuus, toistuvat ientulehdukset, hampaiden haurastuminen, ummetus/ripuli, ihottuma, ihon kutiaminen, saamattomuus, päänsäryt, pahoinvointi ja kaikkea muuta mahdollista mitä mun mieleen ei nyt juolahtanut. Pahimmasta tapauksessa pitkittynyt hoitamaton kilpirauhassairaus saattaa aiheuttaa sydänkohtauksen tai jonkun muun autoimmuunisaurauden mm. diabetes, lisämunuaisten/munuaisten vajaatoiminta, reuma…
Jos kilpirauhassairas ei tunne sairauttaan ja osaa tulkita oikein oireitaan ja kroppaansa, niin turhia lääkärikäyntejä tulee paljon ja rahaa menee haaskuuseen tonneittain.
Mä en tiedä yhtäkään niin kokonaisvaltaista autoimmuunisairautta, kuin tämä.
Että tämmöstä pohdintaa. Marraskuun alussa on aika jälleen endokrinologille. Ehkä olen taas fiksumpi tän rauhaseni kanssa silloin. 🙂
-M-