Noniin… Tytön tarinointia luvassa kuluneesta viikosta…
Maanantaina mä olin työkaverin kanssa yliopiston kirjastossa etsimässä materiaaleja mun koulutöihin. Meinattiin siellä kirjaston kellarissa kuolla liikutettavien peltihyllyjen väliin, kun joku alko veivaamaan meidän puolta kiinni. Mä olen kohtuullisen pieni ihminen, mutta onneksi mulla on kova ääni. 🙂 Ei ois ollut kiva kuolla kirjastoon.
Maanantain ja tiistain välisenä yönä alkoi mahakipu ja todella raju oksentelu siinä kolmen aikaan yöllä. Oon kärsinyt useemmastakin ruokamyrkytyksestä ja pahasta vatsataudista, mut toi oli jotaan tosi hasardia. En muuten tiennyt, että ihmisessä voi olla niinkin paljon sappinestettä, kun mitä musta tuli sitä ylös. Mä siinä pahoinvoinnin keskellä kerkesin noteeraamaan monta asiaa, eikä ees menny oksentelusta taju. 😛
Tiistai-iltaan mennessä oksentelu loppui. Molemmissa kyljissä oli helvetillinen kipu, jonka aattelin johtuneen rajusta oksentelusta ja siitä reipastuneena mä sitten hiippailin lähikauppaan ostamaan jaffaa ja mehukeittoa.
Illalla nousi lämmötkin ja pikkuhiljaa vointi alkoi taas heiketä. Mahakipu oli samaan aikaan pistävää, polttavaa ja repivää ja kaikkia muita mahdollisia adjektiiveja, joilla kipua voi kuvata. Kestin klo: 22.00:sta aina sinne aamu 04.00:aan kipujeni kanssa. Ajattelin, että mä liiottelen suurimman osan kivusta ja ei mulla ole mitään hätää, kipulääkkeet ei ees lieventäneet kipua, joten tyydyin juomaan jaffaa ja mehukeittoa. Kävelin kaksinkerroin.
Vähän ennen kuutta aamulla kaveri tuli hakemaan mua ja vei lähisairaalan päivystykseen. Mä vielä kivuissani autossa naureskelin, et: ”Otin hammasharjan ja kilpparilääkkeet mukaan, etten mä joudu jäämään sairaalaan.” Kaveri katto mun linkkarimaista olemustani siihen malliin, et: ”Tyttö ei taida päivällä palata kotiin.”
Ja eihän tyttö palannut. Lääkäri epäili umpparia, tulehdusarvot 88 kertoivat, että mahdollisesti umppari se on ja mun oireet viittasi täysin umppariin.
Makasin päivystyssängyssä 12h ja sitten lähdettiin leikkaamaan illalla kuuden jälkeen. En ollut syönyt kahteen vuorokauteen ja olo oli heikko…
Leikkauksen jälkeen sain lisähappea tunnin verran tarkkailuosastolla ja sitten pääsin omaan huoneeseeni lepäilemään ja nukkumaan. Sain vihdoin mehua. Olin myös antibiotti, sokeri- ja suolaliuostipassa ja naamassa happiviikset. 😛
Leikannut lääkäri selitti, että mun umppari oli tulehtuneempi, kun uskottiinkaan ja poksahtamispisteessä, joten muhun jouduttiin lisäämään unilääkettä ja sen seurauksena olin vetänyt leikkauksessa pikkusen kylmäksi.
”Sulla on uskomaton kipukynnys, ei pidetty sua niin kiireellisenä, kun pääsit kohtuullisen helposti liikkumaan vessaan ja tupakalle.” Sanoi lääkäri. Sen mielestä mä suoriuduin kivuista ja syömättömyydestä hyvin. Kun en kuulema ennen leikkausta ollut raivonnut edes kipulääkettä. Mut eipä ne hyödyttäneet. Kun seitsemän aikaan lääkäri antoi kipulääkettä, muttei sillä ollut vaikutusta ja sanoin sen sille leikannelle lääkärille. Se vain hymyili. 🙂
Eilen aamulla olin sairaalassa herättyäni tosi kipeä. Mahaan sattui leikkauksen jälkeen hirveesti ja osittain senkin takia, että yli 2vrk syömättä (tipoista huolimatta) ei sovi mun kropalle. Mun kroppa haluaa parin tunnin välein suun kautta vatsalaukkuun ruokaa. 8.30 sain aamupalan. Ja sen jälkeen systeri ja systerin nuorempi poika saapuivat viihdyttämään mua ja valvomaan, etten pyörry ensimmäiselle leikkauksen jälkeiselle tupakalle. En pyörtynyt, ei edes huimannut. 😛
Mua ei edes pahemmin huimannut leikkauksen jälkeen ensimmäisellä vessakäynnillä. (Kuka on terästä?) 😀
Pääsin eilen kotiin. Nyt syön kahta eri antibiottia ja kahta eri kipulääkettä ja tänään vointi on ollut kohtuu hyvä. Pikkusen lämpöilyä, muttei pahempia kipuja. Kaksi viikkoa olen sairauslomalla ja elättelen toivetta, että kahdesta viikosta viikon saan ottaa ihan ”loman” kannalta.
Pahinta tässä on se, että tarvitsen apua kauppakäynneissä, siivoamisessa ja kaikessa muussa pikkusenkin raskaassa hommassa. Avun pyytäminen on kaikkein vaikeinta. Mä en haluais vaivata ihmisiä omalla olemassaolollani. Mut onnelks läheisimmät ihmiset tietää sen ja auttaa pyytämättäkin. 😛 Tänään mua käytettiin kaupassa ja postissa ja sen lisäks sunnuntaina mun paras ystävä tulee auttamaan siivouksessa. 🙂
Kohta mä onneks voin taas itse hoitaa itsenäisesti asiani. 🙂
-M-