Maalaisjärjen käyttö on sallittua

”Mä luin jostain, että maalaisjärki pitäis voida kirjoittaa CV:hen, sen käyttö on vähentynyt radikaalisti tässä viimeisten vuosien aikana.” Ilmoittaa työkaveri.

Teen empiiristä tutkimusta joitain päiviä tämän heiton jälkeen, tutkien lähinnä ihmisten elämää sosiaalisessa mediassa. Luen useita kymmeniä blogeja, sekä tarkkailen ihmisiä julkisissa liikennevälineissä ja kaupoissa.

Kyllä, maalaisjärjen käyttäminen elämän yhtenä tärkeimmistä työkaluista on kadonnut. Ihmiset elää elämäänsä. Töihin -> Kotiin -> Kauppaan -> Ruokaa -> Telkkaria/tietokonetta -> Iltapalaa -> Telkkaria/tietokonetta -> Nukkumaan. Arki noudattaa meillä jokaisella omaa kaavaansa, siksi lisäsin vain perusasiat, enkä esimerkiksi harrastuksia tai joitain muita asioita. Mutta perus arkikaava on puhdasta matematiikkaa. Ja ihmiset on niin kaavoihinsa kangistuneita, että tuota kaavaa noudattamalla ei pode tylsyyttä. Tylsyyden poteminen on niin so last season!

Kun me eletään tietyn kaavan mukaan ja tänä päivänä tiettyyn kaavaan ei mahdu mitään ylimääräistä enää. Päivät on niinsanotusti kaiken suorittamisen keskellä ihan täysiä, niin mihin sitä maalaisjärkeä tarvitsee? Ylipäätään, mitä tekee edes järjellä? Se kannattaakin menettää tässä viihdetarjonnan täyttämässä maailmassa.

Maalaisjärkeä tarvitsee kuitenkin monissa eri asioissa. Medialukutaito pohjautuu paljolti maalaisjärkeen. Lukeeko uutisia, kuin piru Raamattua, vai kykeneekö ymmärtämään, että jutussa SAATTAA olla totta vain toinen puoli. Media luo käsityksiä ja kuvia. Mutta kun liikut ihmisten parissa, niin onko median luoma käsitys/kuva sama kuin käytännössä?

Mutta maalaisjärki ymmärtää myös, että jokaisella yksilöllä on oikeus omaan mielipiteeseensä, oli se itsensä mielestä kuinka huono tahansa.
Jos maailma on sun mielestä paska paikka, niin silloin se on paska paikka. Se on SUN mielipiteesi, eikä median luoma kuva. Mikäli olet kuitenkin antanut median luoda kuvan päähäsi asioiden epätodellisesta laidasta, niin suosittelen, että otat pääsi pois p*rseestäsi ja lähdet tutkimaan pitääkö vaitteet paikkaansa vai ei.

Maalaisjärki on ongelmanratkaisutaitoa. Osaatko pestä mikron? Kuinka käyttää astianpesukonetta? Googlettaa, kun tarvii muutosverokortin? Käyttä nettipankkia? Uusia reseptit? Kasvattaa lapset? Jne… Maalaisjärki myös osaa kysyä, jos ei tiedä. Maalaisjärki on suurimmaksi osaksi syy-seuraus ketjujen hahmottamista. Kehityspsykologian mukaan syy-seuraus ketjujen hahmotuskyky kehittyy ihmiselle kohtalaisen varhaisessa vaiheessa.

Maalaisjärki on yhtä kuin arkielämäntaidot!
🙂

Tämä maalaisjärki pitäisi siirtää tulevaisuudessa jälkipolville. Opettaa hoitamaan kotia ja opettaa hoitamaan asiansa ja opettaa ottamaan asioista selvää, sillä koulun tai muun instanssin tehtävä ei sitä ole opettaa. Koulun tehtävä on opettaa yleissivistäviä asioita ja opettaa lapset lukemaan, laskemaan, ymmärtämään historiaa, oppimaan kieliä ja siinä sivussa vähän kotitaloutta, tietotekniikkaa, liikuntaa ja muita taito- ja taideaineita.
Kotiin jää suurin vastuu ja niin sen pitää jäädäkin. Kotona lapsi oppii laittamaan ruokaa, oppii varhaisessa vaiheessa käytöstavat ja kommunikoimaan ympäristönsä kanssa. Koulujen ja päiväkotien tehtävä on periaatteessa tukea lapsen kehitystä ja kasvatusta kodin kasvatustyön taustalla.
Tämä on siis puhdasta maalaisjärkeä. Ei omasta lapsestaan voi siirtää vastuuta kenellekään muulle, eikä omasta kasvatustyöstään voi syyttää ulkopuolisia.

Jossain vaiheessa elämäänsä, kohtalaisen varhaisessa vaiheessa ei vielä niin aikuiset teini-ikäiset saavat alkaa tehdä itseään koskevia päätöksiä. Valita valinnaisia, päättää jatko-opinnoistaan, jotkut menevät töihin ja mitä kukakin päättää sitten elämällään ikinä tehdä.
Näiden valintojen osuessa kohdalle nuorella pitäisi olla joku käsitys arkielämäntaidoista ja maalaisjärjen käytöstä. Ja osa elää edelleen fantasiamaailmassa, josta eivät välttämättä koskaan pääse pois. Elämän karuja realiteetteja VOI olla vaikea iskostaa siinä vaiheessa enää ihmiseen, jos kotona niitä ei ole tehty selväksi.

Se, millä Suomessa pääsee hyviin jatko-opiskelipaikkoihin ei ole raha, vaan arvosanat. Jos arvosanat on hyvät voi valita opiskelupaikkansa. Hyviin arvosanoihin joutuu tekemään paljon töitä. Heikoilla arvosanoilla ei ole varaa valita, on mentävä minne pääsee. Peruskoulun pääsee leikiten läpi heikoilla arvosanoilla.

Heikot arvosanat siirtyvät opiskelemaan yhteishausta tippuessaan nivelvaiheeseen, jossa on mahdollisuus korottaa arvosanoja. Harva käyttää hyväkseen tätä mahdollisuutta. Ja mikä kesällä ehtisi muuttumaan? Olet pudokas, koska peruskoulusta ei voitu poissaolojen takia antaa, kuin vitosia.
Kun tämmöinen poissaolojen keräilijä sitten tulee nivelvaiheeseen, niin usein sama poissaolojen keräily jatkuu. Ei noudateta aikatauluja, tullaan ja mennään miten sattuu ja oletetaan, että kaikki tulee ilmaiseksi. Järkytys on suuri, kun mikään ei olekaan tullut ilmaiseksi.
Käännetään katseemme koteihin ja esitetään kysymys: – MITEN TÄMÄ ON MAHDOLLISTA?

Vielä silloin, kun itse olin nuori, niin osa kavereista keskeytti opintonsa ja hankkivat jotain töitä, mikäli saivat. Jos/Kun he saivat töitä, niin olivat ajoissa paikalla ja tekivät työnsä. Koulunkäynti ei ollut hallinnassa, mutta työelämän pelisäännöt oli. Nykyään työelämän pelisäännöt on hukassa monilta aikuisiltakin.
Kotona pitää opettaa työelämän pelisäännöt, kotona pitää opettaa, että työtä tekemällä saa rahaa ja että opiskelu on tärkeää. Jos nämä asiat eivät toteudu siina vaiheessa, kun lapsi on 16-vuotias, niin hän muistaa ne mahdollisesti itsenäistymisvaiheessa, jonka jälkeen ymmärtää, mitä vanhemmat on hokeneet ja toimii sitten ohjeiden mukaan, ehkä.

Mä en tarkoita, että kaikkien pitäisi mennä putkea pitkin peruskoulu, siirtyä opiskelemaan ammattiin, mennä töihin, jäädä eläkkeelle ja sitten aikanaan kuolla. En tykkää putkiteorioista.

Jos elämä on putki, niin sen reunoja pitää kolistella ja välillä käydä katsomassa, mitä putken ulkopuolelta löytyy. Täytyy elää ja täytyy oppia elämästä. Täytyy rakastaa, vihata, itkeä, pettyä, mokata, voittaa ja hävitä. Pitää olla onnellinen ja onneton. Maalaisjärki syntyy kokemuksista. Näitä kokemuksia me voidaan kertoa sitten mahdollisille lapsille ja lapsenlapsille ja opettaa sitä kautta elämää. Eikä elämää voi opettaa, jos sitä ei koskaan ole elänyt.

Niin, maalaisjärjellinen ihminen osaa opettaa myös omien kokemuksiensa kautta.

-M-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *