Yleensä joku ulkopuolinen vaikuttaja tekee elämästä helvettiä. Mun tapauksessa se helvetti tuleekin mun sisältä, musta itsestäni, mun kilpirauhasesta. Mulla on ollut tähän mennessä kolme eri selitystä mun kilpirauhasen vajaatoiminnan syyksi. 1. Tuntemattomasta syystä johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta. 2. Autoimmuuni thyreodiitti (autoimmuunitulehduksesta johtuva vajaatoiminta.) Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä: 3. Synnynnäinen kilpirauhasen vajaatoiminta. Eli siis edes selkeää selitystä sille ei ole, että mistä tää johtuu.
Eilen löysin kohtalotoverin. Vinguin mun oireesta eräälle foorumille ja muhun otti eräs nuori nainen yhteyttä ja kertoi, että käy täsmälleen samaa läpi kuin minä ja kertoi, että tätä dilemmaa kutsutaan toksioosiksi. Mä toedän paljon kilpirauhassairauksista, mutta Toksioosista ei löydykään, kuin Eestin kielisiä sivustoja (lieko edes samaa asiaa tarkoittava). Jos mä olen oikein ymmärtänyt, niin se johtuu siitä, että mulla on solutasolla liikaa kilpirauhashormoneja, mutta pinnallisin puolin olen siis vajaatoimintaa sairastava ihminen. Mä en tiedä, millä tätä hoidetaan, koska kuitenkin tarvitsen tyroksiinia pysyäkseni kunnossa, mutta mun solut taas on asiasta eri mieltä. Siitä kaiketi johtuu nää mun ongelmat. Aivolisäke ei tiedä, mitä solut touhuaa. Eikä näemmä kilpirauhasellakaan ole siitä käsitystä.
Että mitenhän tämä ratkaistaan???
Onko mulla vaihtoehtona se, että pidättäydyn vajaatoiminnalla tai sitten olen liikatoiminnalla? Ihan itse saan valita nyt kai. Lääkäri soittaa tänään ja katsellaan löytyykö joku ratkaisu. Vai onko mulla vaihtoehtona kahden erilaisen pahoinvoinnin välillä valittava koko loppuelämäni jompi kumpi?
Mä olen jumankauta 26-vuotias nuori nainen ja jos mun loppuelämä tulee olemaan jonkun 25grammaa painavan perhosen muotosen rauhasen takia ihan perseestä, niin mä en ala. Mulla alkaa jo pikkuhiljaa mennä äly tähän tilanteeseen. Kohta on kaksi vuotta soudettu ja huovattu, mun elimistö ei kohta enää kestä tota jatkuvaa vääntöä edestakaisin… Enkä mä jaksa aivomössöä, enkä väsymystä, enkä tätä oloa. Jatkuvaa väsymystä, laihtumista ja turpoamista. Jatkuvia puutostiloja ja lisäravinteita. Jokapäiväinen lääkitys, josta ei mitenkään löydetä sopivaa annosmäärää.
Vihainen ja väsynyt. Mä voisin vielä elää tän asian kanssa, jos mä oisin itse tän itselleni aiheuttanut. Mutta kun en ole. 🙁
-M-