Muutoksen tuulet puhaltaa

Se on kevät nyt. Vuosi lähti melkoisen räyhäkkäästi käyntiin ja sitä räyhäkkyyttä on riittänyt näihin päiviin saakka ja riittää vielä tulevaisuuteenkin. Mä alan uskoa kohtaloon ja siihen, että tässä nyt puhutaan jostaan pienehköstä korkeamman voiman ohjauksesta, koska elämä on mun ja mahdollisesti miehenkin osalta menossa uusiksi. Ennen kun kukaan lähtee sen enempiä säikähtämään, niin yhdessä pysytään. 🙂
Me muutetaan uuteen kotiin tämän kuun lopussa. Kaupunki pysyy samana, mutta kotimme vaihtuu vanhempaan ja yhdeksän neliötö suurempaan kotiin. Itselle tärkeä asia on se, että pääsen taas asumaan pääradan varteen, eli junalle on alle kilometrin matka. Olen autoton ihminen ja ehdin asua melkein 27- vuotta radanvarressa, eli lähes koko elämäni. Nämä kaksi vuotta täällä kaukana junanaradasta on olleet mukavia, mutta juna on aina juna. 🙂 Ehkä tyhmä syy, mutta ihan oikea syy. Mutta kiva koti sekin. Toisaalta harmittaa jättää tämä meidän ensimmäinen yhteinen koti, joka on ihana ja kaunis. Mutta uudessa paikassa on hyvät puolet ja sekin on meitä varten remontoitu. 🙂

Mies lähtee mahdollisesti opiskelemaan ja minä sain kuulla viikko sitten, ettei työsuhteeni enää elokuun jälkeen jatku, joten elämä todellakin osaa yllättää. Olen nyt hakenut noin kymmentä typaikkaa ja etsinnät jatkuvat edelleen… Uskon, että tästä selvitään, kun kaikesta muustakin on selvitty. Tähän ihmisen elämään mahtuu kaikenlaita ja kun seinät kaatuu, niin ne kaatuu kaikki kerralla. Vaikka ympärillä on kaaos, niin silti tuntuu, että homma on hallinnassa. Mä oon aina ollut kova stressaamaan ja stressaankin, mutta kuitenkin osaan suhtautua oikein.

Mä ja mun elämä ja mun elämänvalinnat ja ratkaisut joita oman elämäni suhteen teen. Niistä saa kirjoitettua tarvittaessa vaikka kirjan. 🙂 Mun intuitiota kehuttiin taas viikonloppuna, kun oltiin työkavereiden kanssa vähän irrottelemassa. 🙂 Mutta munkaan intuitio ei aina ole oikeassa ja ne valinnat joita elämässäni olen ehtinyt tehdä on saaneet monen niskakarvat pystyyn. 😛 Mutta vaistoon voi luottaa, koska sillä hetkellä tekee oikeita päätöksiä, myöhemmin ne voi tuntua virheiltä, mutta jos aina asustaa jossain korrektissa kuplassa, niin ei elämä anna oikeasti mitään. Mä sanon usein, että elämä muodostuu pienistä hetkistä ja ne hetket muovaa meistä sen, mitä me tänään ollaan. Olen edelleen itseni kanssa samaa mieltä siitä. Mutta muistot muodostuu siitä, että tempaisee itsensä (tai tulee temmatuksi pois) omalta mukavuusalueelta. Mukavuusalue ei tarkoita sitä, että sillä alueella on mukavaa ja kivaa, vaan se tarkoittaa sitä, ettei uskalla irrottautua, vaihtaa maisemaa ja tehdä jotain itselleen ei-tyypillistä.
Mun tekemisten ja valintojen suhteen nakellaan usein niskoja tai katsellaan haavi auki (yleensä paheksuen) sivusta. Mun tekemisistä riittää puhuttavaa niin hyvässä, kun pahassakin. Nyt kun olen saanut asioita päässäni järjesteltyä, niin oon päättänyt, että pahakielet saa keskenään miettiä asioita niin paljon, kun tahtovat ja mä heitän vielä lisää vettä myllyyn. 😛
Mulla ei ole paljoa rahaa, eikä mulla ole mitään hienoa materiaa, eikä autoa, matkustan julkisilla ja elän käytännössä kädestä suuhun. 🙂 Mutta ainakin mä elän ja uskallan elää. 🙂

Tänään olen ollut tupakoimatta 35päivää. 🙂 Eli kaikesta stressistä ja kriiseilystä huolimatta olen onnistunut olemaan polttamatta. Nyt alkaa olla jo helpompaa… Ei tule katseltua kaihoisasti parvekkeelle ja ei tee mieli polttaa tupakkaa enää. Valehtelisin, jos sanoisin ettei mielitekoja ole. Kyllä mielitekoja tulee noin kerran tai pari päivässä, mutta mieliteko menee nopeasti ohi ja ei ole enää niin tuskainen olla. Onhan mulla nikotiinilaastarit, imeskelypillereitä ja purkkaa, mutta niiden käyttökin vähenee kokoajan. Suuri osa päivästä menee ilman, että tarvitsee korvaustuotetta. Allen Carrin kirja: Stumppaa tähän! Toimi osittain mun kohdallani. Se onnistui aivopesemään mut siinä, että tupakka haisee pahalle ja en tarvitse tupakkaa mihinkaan. Mutta tarvitsen korvaustuotteita.
Mutta olo on kun voittajalla!!! 35 päivää ilman tupakkaa, happi kulkee, unenlaatu on parempi ja veri kiertää… Väsymys on toki lisääntynyt jostain mystisestä syystä, mutta esimerkiksi hampaiden tummentumat ovat haalistuneet ja en ole elämässäni muuttanut mitään muuta, kun lopettanut tupakoinnin. Muiden tupakointi ei haittaa, eikä kiinnosta edes. 😀 Jokainen taaplaa tyylillään, mutta usko itseen on korkealla. 🙂
Alkuviikosta oltiin kahvihuoneessa ja sanoin, että olen nyt onnistuneesti ollut kuukauden polttamatta. Kuulijoina oli mun esimies ja työkaveri. Esimies siihen: ”Hieno homma, eikä se ole muuten näkynyt missään, että sä oot lopettanut. Aika kova on sulla toi pokka.” Mä tyydyin vaan hymyilemään, mitäpä siihen sanomaan. Työkaveri kuitenkin jatkoi: ”Vaikka toi kyllä lupasi kiukuttelua ja varoitteli kovasti.” Edelleen mä tyydyin vaan hymyilemään. Mitä siihen sanomaan, ajattelin vain: – Ai että mä olen pro. 🙂

Mutta… Asiat selviää aina jotenkin. 🙂 Ainakin mä olen onnellinen kaikesta huolimatta.

-M-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *